|
|
Tarinat tännne!
Kun kirjoitat käytä näitä merkkejä..
Puhut: "Hei"
Mietit jne: (Mitä teen?)
Jokin ei liity tarinaasi: //
Tarinoistasi saat kp:tä eli kokemuspisteitä joiden avulla pääset hahmosi kanssa eteenpäin. Yp kirjoittaa myös oman mielipiteensä sinun hahmosi sivulle. Myös tarinat tulevat sinne!
Rope
| Nimi: Valkopentu |
28.03.2016 14:05 |
Aikani oli käymässä vähiin enkä osaisi itse tietä nelipuille. Ongelmani olivat tässä. Aamukukka vahtisi minua, miten saisin hänet nukahtamaan syvään uneen? Mietin hetken kunnes tajusin. Kaarnakasvo varmasti tietäisi tälläisistä asioista. Nousen ylös ja kävelen Kaarnakasvon pesälle. Kaarnakasvo ilmestyy pesänsä syövereistä hymyillen. -Valkopentu miksi sinä täällä olet?, Kaarnakasvo naukuu ihmeissään. -Minä vain... Mietin että onko sinulla mitään lääkettä joka auttaa nukkumaan. Olen niin... Innoissani tämän yön kokoontumisesta että en usko saavani unta, selitän pikaisesti. Omatuntoni kolkuttaa minua sisimmässäni mutta nielen syyllisyyden tunnon pois ja hymyilen Kaarnakasvolle.
-En voi antaa sinulle unikonsiemeniä tuollaisesta syystä, Kaarnakasvo sanoo ja katsoo tummia siemeniä.
-Mutta uskon että minulla on vielä hieman hunajaa jos haluat, Kaarnakasvo naukuu nähdessään kuinka surullisesti häntäni tippui alas.
Kun Kaarnakasvo katoaa pesän syövereihinsä etsimään hunajaa en voi vastustaa kiusausta ja nappaan ison kasan siemeniä suuhuni. Juuri kun palaan paikalleni Kaarnakasvo ilmestyy takaisin. -Tässä, nuole pois, Kaarnakasvo sanoo ja työntää minulle kennoa. Katson ihmeissäni Kaarnakasvoa ja tajuan että minun pitäisi syödä hunajaa. Tungen unikonsiemenet suussasi toiselle puolelle ja nuolaisen muutaman kerran kennoa.
-Kiitos, mutisen suu täynnä siemeniä ja hoipertelen ulos pesästä. Leirin laitamilla syljen siemenet ulos suustani ja läähätän. Huomaan että Yksitähti on lopettanut Valkohännän sukimisen ja juttelee Saarnijalan kanssa. Taivaskin alkaa pimenemään. He lähtevät kohta aivan varmasti. Mutta miten saisin Aamukukan syömään siemenet?
-Valkopentu!, kuulen huudon.
Käännyn ja nään Kaarnakasvon.
-Voisitko viedä tämän yrttiseoksen Aamukukalle?, se on hänen lonkkakivuille, Kaarnakasvo pyytää.
Nyökkään hiljaisesti peitellen sitä että meinasin räjähtää ilosta. Kaarnakasvo jättää seoksen minulle ja katoaa pesäänsä. Avaan pienen lehtikäärön ja tungen siemenet seokseen mukaan. Loikin takaisin pentutarhaan Aamukukan luo.
-Siellähän sinä olet Valkopentu, hän sanoo.
-Tässä on Kaarnakasvon antama yrttiseos, sanon.
Minulle tulee melkeimpä huono olo kuinka nopeasti epäilemättä mitään naaras hotkii yrtit naamaansa. Aamukukka käy makaamaan ja rupeaa puhumaan.
-Mielestäni ainoa pentu on aina huono enne... Olisi miten tahansa ainoa syntynyt ainoa selviytyjä se on huono enne, sinun kannataisi olla varuillasi Valkopentu, hän maukuu. Sitten Aamukukka hiljenee. Aivan kuin... Hän muistelisi jotain. Hänen silmänsä ovat lasittuneet ja kynnet nouseet esiin. -Kuulin varjoklaanin vanhukselta että Rikkotähtikin oli ainoa pentu joka selviytyi pentueestaan, Aamukukka sihisi. Tuntui kuin Aamukukka olisi halveksien sylkäissyt ulos Rikkotähden nimen. En ollut koskaan nähnyt Aamukukkaa tälläisenä. Sitten Aamukukka haukoitteli.
-Taitaa olla aika käydä nukkumaan, hän mutisi ja sulki silmänsä.
Ei kestänyt kauaa kun kuulin hiljaisen tuhinan jota Aamukukka päästi. Nousin hiljaa ylös. Minun täytyisi tehdä tämä. Halusin tietää mitä sisarilleni oli tapahtunut. Minun täytyi tietää. |
|
| Nimi: Valkopentu |
27.03.2016 18:24 |
-Odota Valkopentu, vielä... Yksi kysymys
Käännyn takaisin Valkohäntään päin ja kysyn.
-Mitä Valkohäntä?
-Miten sinä ja Virtapentu... Päädyitte ulos pentutarhasta?
Jokainen karva kehossani nousee pystyyn enkä pysty hengittämään kunnolla. Kysymys jota olin pakoillut niin kauan oli nyt edessäni.
-Minä... Tuota. En tarkoittanut, Usvapentu hän...
Silmäni räpsähtävät nopeasti auki. Olen taas pentutarhan suojassa. Kaikki oli vain, unta. Siitä oli nyt kuu kun Virta ja Usvapentu menehtyivät. Välillä mietin olinko sittenkään se onnekas selviytyessäni. Sisareni olivat Tähtiklaanin luona nyt ja minä täällä, yksin. Pöllöpentu ja Lumikkopentu nahistelevat pentutarhan nurkalla. Heidät nimitetään minä päivänä tahansa. Heidän suuret kömpelöt kehot eivät sopineet enää pentutarhaan.
Tänään oli myös tietyllä lailla tärkeä päivä. Tänään olisi ensimmäinen kokoontuminen sisarieni kuoleman jälkeen. Pöllö ja Lumikkopentu sanoivat että Varjoklaanilla olisi paljon selitettävää. Halusin niin päästä kokoontumiseen mutta olin 3 kk pentu. Minua ei koskaan otettaisi. Herään ajatuksistani kuullessani kutsuhuudon. Näen kuinka innokkaasti Pöllö ja Lumikkopentu hyppäävät ylös. Heidät varmaan nimitetään nyt. Kävelen pentutarhan suojista katsomaan nimitysmenoja. Valkohäntä katsoo minua hymyillen.
-Kohta sinutkin nimitetään, hän naukuu hymyillen.
Nyökkään vain hiljaa emolleni ja katson nimitysmenot loppuun.
-Valkopentu, herää, kuulen Lumikkotassun huutavan.
Avaan silmäni ja nään Pöllö ja Lumikkotassun edessäni.
-Mitä nyt?, kysyn väsyneesti.
-Me pääsemekin tämän yön kokoukseen, tiedäthän siihen jossa Tuuliklaani repii Varjoklaanin kissat riekaleiksi, Lumikkotassu leveilee.
-Herätitkö oikeasti minut tuon takia!, sähisen kovaan ääneen.
-Noh jatka uniasi hullun Aamukukan hoidossa, Pöllötassu naurahtaa ja kääntyy lähteäkseen. Sähisen heille perään. Huomaan että emoni on tosiaan poissa. Kävelen ulos pentutarhasta ja näen hänet jakamassa kieliä Yksitähden kanssa. Ikävöiköhän Valkohäntä soturin elämää? -Valkopentu tule tänne!, Aamukukka huutaa. Käännyn ensin katsomaan häntä. Aamukukka oli todellakin hieman höpsähtänyt vanha kissa. Sitten käännyn katsomaan Lumikko ja Pöllötassua. He ilkeä virne naamallaan syövät tuoresaaliistaan odottaen alkavaa kokoontumista. Koko pentu aikani olin ollut se kiltti pentu, normaali pentu. En ollut koskaan villi ilkeä kolttosia tekevä Usvapentu mutta tänään minun olisi päästävä kokoontumiseen, millä keinolla tahansa.
Sori ettei oo tullu tarinaa pitkään aikaan, tulee vähän sellasta "tänään teen sen tarinan" //viikon päästä// juttua tapahtumaan :\ mut nyt vihdoin sain tän tehtyä:)
|
|
| Nimi: Valkopentu |
05.03.2016 22:31 |
Kylmät vesipisarat osuvat turkkiini yksi kerrallaan ja saavat karvani pystyyn.Sade oli jatkunut koko päivän ja nurmikko oli muuttunut mutavelliksi. Valkoinen paksu turkkinikin oli nyt liimautuneena ihooni ja aivan ruskean mudan peitossa. En voinnut sietää sateisia päiviä. Muilla klaaneilla ei ollut tätä ongelmaa suurien puiden suojatessa heidän leirejään.
-Valkohäntä milloin sade lakkaa?, kysyin.
Emo kehräsi huvittuneesti kysymykselleni kunnes vastasi.
-Sade lakkaa aivan kohta, usko..., hän sanoo ennen kun Aamukukka keskeyttää hänet.
-Ongelmia, vanha nenäni haistaa ongelmia! Tämä sade on merkki ongelmista!, Aamukukka huusi.
-Milloinkas sinusta parantaja on tullut?, Valkohäntä kehräsi eikä ottanut Aamukukan huolta tosissaan.
Nuolaisen närkästyneesti tassuani kunnes käperryn Virtapennun viereen nukkumaan.
Herään sateen hiljaiseen kohinaan. Sade oli melkein lakannut eikä taivaalta tippunut kuin pientä tihkua. Venyttelin jäseniäni syvään ja nousin pystyyn. Virtapentukin oli hereillä mutta makasi yhä kostealla ruohikolla. Usvapentu riehui mutaisissa vesilätäköissä niin että hänen turkkinsa oli täysin peittynyt mutaan ja näytti ruskealle. Valkohäntä nousi myös ja maukui:
-Käyn hakemassa hieman tuoresaalista, jäätte nyt yksin pentutarhaan joten olettehan kiltisti ja ettehän lähde pois tarhasta?, hän kysyi.
-Emme Valkohäntä, vastasimme melkein kuorossa.
Katsoin emoni lähtöä siihen asti että hänen valkoinen hännän pää katosi leirin siimekseen. Yhtäkkiä alkoi satamaan taas kovemmin. Minusta tuntui että jokin... Jokin ei ollut kohdallaan. Haistelin ilmaa mutta en pystynyt haistamaan muuta kuin sateen tuoman mullan tuoksun. Usvapentukin lopetti hyppimisen ja Virtapennun korvat nousivat pystyyn. Mikä Valkohännällä kestää? Täydellinen hiljaisuus hallitsi pentutarhassa minkä vain sateenropina rikkoi. Jopa me tunsimme että jokin ei ollut kohdallaan. Ikuisuuden kestäneen hiljaisuuden jälkeen kuulin taisteluhuudon. Virtapennun silmät rävähtivät auki täydellisesti ja ensimmäistä kertaa minusta tuntui että hän otti tilanteen tosissaan. Ulkopuolelta kuului vihaista rääyntää ja mouramista. Käännyin Usvapentuun ja tajusin että hänen häntänsä väpätti innostuneesti. Ennen kuin ehdin estää Usvapentu katosi pentutarhan aukosta ulos taistelun siimekseen.
-USVAPENTU!, vinkaisin mutta se oli liian myöhäistä.
-Mitä me nyt teemme?, Virtapentu kysyi hädissään.
-Meidän täytyy lähteä Usvapennun perään ennen kuin häneen sattuu, sanoin epävarmasti. En itse haluaisi lähteä mutta meidän pitäisi saada Usvapentu takaisin. Virtapentu katsoi minua pelokkaasti.
-Emme me voi... Mitä jos jäämme vihollissoturin kynsiin?, Virtapentu sanoi.
-Entä jos Usvapentu jää vihollissoturin kynsiin?, sanoin ensimmäistä kertaa terävästi ja päättäväisesti.
Virtapentu nousi lopulta ja käveli viereeni.
-Hyvä on Valkopentu, hän sanoi alentuen.
En ollun koskaan käynyt pentutarhan ulkopuolella yksin. Usvapentu oli monestikkin mutta minä ja Virtapentu olimme pysytelleet pentutarhan suojissa. Haparoiden hyppäsin ylänteelle jota kautta pääsisi pois tarhasta. Odotin että Virtapentukin hyppäisi ja sitten jatkoin.
Pitkien heinien tekemää tunnelia pitkin kävelimme kohti leirin keskustaa.
Pieni aukko josta tultaisiin/päästäisiin pentutarhaan oli edessämme.Tappelevien kissojen jalkoja näkyi aukosta. Kävelin hieman eteenpäin kunnes tunsin astuneeni jonkun lämpimän vetisen asian päälle. Katsoin alas ja näin verta sisäänkäynnillä, ja paljon. Katsoin Virtapentua kerran epävarmasti. Hänen kasvonsa olivat pelkoa täynnä. Sitten käännyin ja kävelin ulos taistelun melskeeseen.
En nähnyt enää Virtapentua. Livistiköhän takaisin pentutarhan suojiin? En jäännyt silti odottamaan. Minun täytyisi löytää Usvapentu. Ehdin ottaa pienen askeleen kun tunsin jonkun nappaavan minua niskasta. Tuntui kuin koko taistelu olisi pysähtynyt hetkeksi. Aivan hetkeksi. Haistoin pienellä nenälläni ilmaa. Ja silloin tiesin. Olin vihollissoturin kynsissä. Rimpuilin kaikilla tavoin ja miuin apua. Sitten kuulin uudestaan suuren ulvaisun. Tarkoittiko tämä että he perääntyisivät? Tunsin vain kun kissa joka kantoi minua lähti juoksemaan kovaa vauhtia pois leiristä. Näin nopeasti sivusilmälläni Virtapennun. Joku vihollissoturi kantoi häntäkin ja hän vinkui pelokkaasti apua. Sitten hän katosi. Rimpuilin entistä enemmän ja huusin apua.
Yhtäkkiä tunsin lentäväni. Osuin sateen pehmittämään nurmikkoon kovaa. Näin että joku... Ei se oli isäni kamppaili minua kuljettaneen kissan kanssa. Kissa näytti pökertyneen isäni otteeseen ja nopeasti hän tuli luokseni. Hän nappasi minusta kiinni ja lähti juoksemaan takaisin leiriin. Oliko minut... Pelastettu? Sitten tunsin kivun korvassani. Käännyin ja näin sen saman soturin. Se yritti vetää minua korvasta. Kipu korvassani oli kuvailematon. Lopulta veto kävi liian suureksi ja tunsin kuinka korvastani repeytyi palanen ja vihollissoturi jäi kauas taakse.
Kaikki hiljalleen... Pimeni
23.47 klo tämä tarina kysätty kokoon |
Vastaus:
Huh huh :0 Onneksi isi tuli hätiin :)
Hyvä ja jännittävä tarina !
Saat 7 Kp
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Valkopentu |
03.03.2016 17:26 |
Pidän silmäni tiukasti kiinni. Painaudun kiinni emoni turkkiin ja venyttelen hieman. Siinä oli niin lämmin. Silmäni räpsähtävät auki sekunnissa kun jokin painava istahtaa häntäni päälle. Rääkäisen kivusta ja nousen pystyyn. Virtapentu oli istahtanut häntäni päälle vahingossa. Mulkoilen siskoani nuolessani häntääni. -Virtapentu, mitä sanotaan kun istutaan toisten hännän päälle?, emomme kysyy Virtapennulta. Virtapentu haukottelee välinpitämättömästi kunnes maukaisee. -Anteeksi Valkopentu, en tarkoittanut. Sitten hän kierähtää kerälle ja sulkee silmänsä. Olin juuri väittämässä vastaan kun pentutarhan ulkopuolelta alkaa kuulua ääniä. -ITSE OLET ÄRSYTTÄVÄ PUNKKI!, kuulen huudon. Se oli Usvapentu. Olen varma siitä. Emoni huokaisee ensin syvään ja nousee sitten. -Mitä nyt taas?, hän kysyy itseltään. Ennen kun hän ehtii kävellä askeltakaan isä tulee pentutarhaan sisään Usvapentu suussaan. Hän laskee varovasti sätkivän Usvapennun maahan. Usvapentu oli aina ollut meistä villein. Hän oli ensimmäinen meistä joka avasi silmänsä. Viikon ikäisenä hän teroitti jo pikkuruisia kynsiään. Kahden viikon ikäisenä hän kävi jo leirin ulkopuolella. Siitä rangaistuksena hän onkin viimeisen viikon joutunut nykimään punkkeja klaanivanhemmista. -AAMUKUKKA SANOI ETTÄ OLEN ÄRSYTTÄVÄ PUNKKI!, Usvapentu heti huusi. -Voisitko olla hiljempaa? Haluan nukkua, Virtapentu maukui. Hän oli laiska ja kömpelö kuin mikä. Rauhallisesti emo kävelee Usvapennun luo, nappaa hänestä kiinni ja kantaa Virtapennun luo. -Eikö Usvapentu voisi jo lopettaa klaanivanhempien hoitamisen? Hän aiheuttaa enemmän vaivaa tekemällä sitä kuin olemalla täällä, emomme Valkohäntä maukuu. Yksitähti miettii hetken kunnes nyökkää.
Sitten hän kävelee arvokkaasti häntä pystyssä pois.
Valkohäntä nuolee Usvapentua joka ei ole tyytyväinen.
Usvapennulla on vaaleanharmaa turkki jossa on tummanharmaita pilkkuja. Silti turkki näyttää tällä hetkellä ruskealle koska se on täynnä pölyä. Virtapentu nukkuu jo täyttä menoa. Hänellä taas on ruskeahko turkki tummenpiwn raitojen kanssa. -Valkopentu muuten, olen miettinyt tätä kauan ja tiedän mikä minusta tulee, Usvapentu sanoi emon nuolasuiden alta. -Noh, mikä?, kysyn uteliaasti. -Tuuliklaanin seuraava päällikkö!
Tässä tää nyt ois, mitä pidit?
Tein tästä vähän lyhyemmän koska halusin alottaa tarinalla jossa ei tapahtuis mitää "jännittävää" ja joka kuvailis ja selittäis enemmänkin sitä norm arkea Valkopennun siskojen luonnetta ja ulkonäköä jne:)
|
Vastaus:
Oikein hyvä :D Voisit silti laittaa puheet omalle rivilleen ja ehkä hieman pidentää lauseita. Niin kuin näin -->
Virtapentu oli istahtanut häntäni päälle vahingossa. Mulkoilen siskoani nuolessani häntääni ( tai Mulkoilin siskoani ja aloin nuolemaan häntääni)
- Virtapentu mitä sanotaan kun istutaan toisten hännän päälle ? emomme kysyy Virtapennulta.
Odotan jo seuraavaa tarinaa ja sitä mihin ongelmiin Ustapentu saa Valkopennun XD
Saat 6 kp!
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Myrskynsydän |
02.03.2016 14:59 |
Varjot ovat laskeutuneet metsään ja mistään ei kuulu ääntäkään.
Pieni hiiri nakertaa suuren puun suojassa pientä tammenterhoa.
Pihlajatassu heiluttaa häntäänsä hieman merkiksi innostumisesta ja lähestyy hiirtä.
Pihlajatassun on saatava hiiri kiinni.
On jo lehtisateen aika eikä ruokaa ole ollut hirvittävästi.
Hieman kaukaisella lähestymisellä Pihjalatassu hyökkää ja nappaa hiiren kynsiinsä.
Erotan pienen vinkaisun, jonka hiiri päästää ennen kun sen ruumis valahtaa veltoksi.
Ylpeänä Pihlajatassu juoksee luokseni pienen hiirensä kanssa.
Hänellä on pää- ja häntä pystyssä eikä hän katso mihin astuu.
Joka toisella askeleella hän astahtaa kuivuneen lehden päälle ja karkoittaa riistan pois.
-Katso mitä sain Myrskynsydän!, Pihlajatassu huudahtaa.
En tiedä ollako vihainen Pihlajatassulle riistan karkoittamisesta vai olla onnellinen hänen tuomasta riistasta.
-Hienoa Pihjalatassu, mutta ensikerralla muista varoa lehtiä, karkoitit riistan pois tältä aluuelta äännekyytesi takia, sanon hänelle.
Haistan Valkosiiven ja Pihkatassun lähellä myös.
Ei kestä kauaa kun Valkosiiven solakka ruumis tulee esiin. Pihkatassu kävelee hänen perässään tuttu ylimielinen virne naamallaan.
Se oli taas selvästi osoitettu hänen veljelle.
-Tuonko pienen rotan sait saaliiksi? Minä sainkin 1 pullean kyyhkysen ja 1 jäniksen, Pihkatassu leveili.
Naaras oli toki lahjakas metsästäjä mutta ruokaa kunnioittaa.
Olin juuri sähähtämässä oppilaalle kun Valkosiipi aloitti.
-Pihkatassu, olemme puhuneet tästä paljon. On toki hienoa kuinka metsästystaitosi kasvavat mutta yhtä hyvin saattoi sinulla olla tällä kertaa hyvä tuuri. Muutenkin kaikki ruoka on tärkeää näin Lehtisateen aikaan, Valkosiipi selittää.
Oppillaan häntä menee alas mestarinsa trusta mutta hän ei peru sanojaan.
Yhtäkkiä Tomuturkki juoksee paikalle.
-Mikä teillä kestää? On auringonlaskun aika alkakaa tulla!, Tomuturkki huutaa ja lähtee kipittelemään takaisin leiriin.
-Mikähän siellä on?, Kysyn
-En ole varma minulle ei ainakaan kerrottu mitään, Valkosiipi kertoo.
-MINÄ TIEDÄN, Pihlajatassu huutaa kovaa.
-Noh mitäh? |
Vastaus:
Erikoisemmin kirjoitettu tarina tällä kertaa :) Hienoa ! Muistathan silti, että älä laita jokaista lausetta omalle riville ;)
Saat tästä 6 kp !
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Marjatassu |
08.09.2015 11:22 |
Havahduin taas hereille kun minua ravisteltiin. "Yritän nukkua." Murahdin ja pistin silmät tiukemmin kiinni. "Nukut vähän väärässä paikassa." Kuulin Väretassun huvittuneen äänen. (Äh... Olinko nukahtanut tähän paikkaan.) Avasin silmäni ja näin Väretassun joka katsoi minua huvittuneena. "Voih. Miksi?" Sanoin niin hiljaa ettei kukaan kuullut. Joka paikkaa särki kovalla maalla nukkumisesta. Laahustin harmissani takaisin oppilaiden pesään. En ollut varma miksi olin tehnyt niin. Ja miten selittäisin sen muille. Sana varmasti kiirii kohta muillekkin. Minua nolotti ihan hirveästi. Nyt oli mennyt se viimeinenkin ripe että minuun luotettaisiin. Olin nyt ikuisesti niinkuin hylkiö. Tai no en välttämättä. Olin ihan loppu ja minun oli pakko levätä. Kohta jo heräsin ja huomasin että oli jo aurinkohuipun hetki. Kävelin ulos oppilaidenpesästä ja sain vastaani ihmeeteleviä katseita. (Arvasinhan minä tamän.) Ajattelin ja huokaisin syvään. Menin suoraan Joensulan luo. "Mitä tänään teemme tänään." Kysyin vähän apeana.
//Soriiiiiiii! Tuli vähän lyhyt. Ja haluisin tietää kuka on Joensulan ropettaja? |
Vastaus:
Voi toista =O <3 Ropettajan tiedot löytyvät kissan tiedoista. Ja juu Whitesco ei ole hetkeen käynyt mutta kyllä hän varmasti palaa ;)
Saat 3 Kp
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Marjatassu |
05.09.2015 11:37 |
| En ollut varma mitä oli tapahtunut, mutta yhden asian tiesin varmasti. Olin nimittäin vihdoin oppilas. Tassuttelin oppilaiden pesälle. Siellä ei harmikseni ollut ketään. Hyppelin innoissani leirin keskelle ja tiirailin sieltä, mutta paikka oli autio. Yhtäkkiä kuulin murinaa leirin suulta ja käännyin katsomaan. Edessäni seisoi iso ja tanakka koira. Se vilautti minulle hampaansa ja käveli minua kohti. Pinkaisin juoksuun, mutta koira pysyi perässäni. Juoksin minkä tassuistani pääsin. Tunsin koiran lämpimän hengityksen niskassani ja tunsin hampaat hännässäni. Koira heitti minut ilmaan ja nappasi kiinni suoraan ilmasta. Tunsin lentäväni taas ja yhtäkkiä törmäsin johonkin kovaan. Lätsähdin maahan ja näin kuinka koira syöksyi minua kohti suu ammollaan. Säpsähdin hereille kun joku ravisutti minua ja näin Toffeen kauhun omaiset kasvot. "Mi-mitä tapahtui?" Sopersin. "Näit painajaista taas." Toffee vastasi. Olin alkanut nähdä painajaisia siitä asti kun minut nimettiin oppilaaksi. Olin käynyt monesti parantajan pesässä kysymässä neuvoja. Hän ihmetteli kun tulin aina saman asian takia hänen luokseen. Hän ei osannut auttaa minua. Harva osasi. Painajainen pahenee hetki hetkeltä. Kerran olin sentään nähnyt erin laista unta. Siinä näin Tähtiklaanin. Mutta he kaikki muuttuivat tähtipölyksi ja jäin yksin pimeään harhailemaan pimeyteen. Nyt taapersin ulos ja kysyin tähdiltä: "Onko tämä rangaistus puoliverisyydestäni?" Huusin vihaisena. Jäin siihen paikkaan makaamaan ja nukahdin. |
Vastaus:
Ooooo....todella hyvä aloitus tarina =D Heti tuli jännitystä mukaan.
Saat 5 Kp
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Luontopentu |
14.02.2015 21:29 |
Typerys
Pieni pointti: Luontopentu on kateellinen sille että Villipentu tekee virheitä ja saa jatkaa elämäänsä vaikka hänen aikansa alkoi selvästi olla lopulla.
Yskin parantajanpesässä. Veljeni vieraili usein. Hän väitti että hänellä oli tylsää ja oli vihainen Hunajatassulle. En jaksanut kuunnella sen typeryksen itsesääliä. Minä taas näin Päästäistassua joka päivä ja se oli ihanaa koska elämäni kohta loppuisi. Makasin vain siinä yskin verta ja minulla oli kuumetta. Joka yö odotin että joku hakisi minut. En halunnut kuolla. Se oli totuus. Käperryin sitten nukkumaan. Aamulla heräsin tunsin että minulla oli vielä pahempi olo. Näin kuinka emoni tiesi etten olisi täällä enää kauaa. Minulla olikin suunnitelma. Päästäistassu tuli taas vierailemaan. En kertoidi edes hänelle että lähtisin. Jos selviän sinne asti menen kaksijalkalaan. He ovat ainoat jotka voivat auttaa minua. Illemalla pengoin Taivaankajon yrtti varastot ja söin kaikki voimia antavat. Pimeässä leirissä kävelin vanhusten pesään ja tipuin alas. En tiennyt missä kaksijalkala oli mutta tiesin missä ukkospolku. Oli ulkona tuuli ja oli hyvin kylmä. Käännyin katsomaan taakseni. Ja tunsin sen. Olin varma siitä. Siellä hohti kissan silmät. Kävelin eteenpäin. Minulla oli kylmä. Yskän puuskassa tuli verta. Kohta petoeläimiä alkaisi tulla. Jatkoin uppolumessa reippaamin matkaa. Minua väsytti niin ehkä yksi pieni silmien sulkeuma. Heräsin jostain ladosta. Siellä oli valkoinen kissa. Nousin heti. -Kuka olet?, kysyn. Valkoinen kissa pysähtyy ja katsoo minua. Hänen silmänsä ovat jäätävät. Kissa kuitenkin vastaamatta katoaa. Minua pyörrytti ja en edes uskonut että pysyisin jalkeilla. Silti nousin ja tultuani ulos ladosta olin kylässä. Pääsin minne halusin. Voisin selviytyä. Moni kaksijalan pentu yritti silittää minua mutts heidän emonsa ja isänsä kielsivät. Yhtäkkiä kuitenkin vanhahko kolli otti minut. Maukaisin ujosti. Mies vei minut jonkun naaraan luo ja lähti. Naaras katsoi minua ja pisti minun piikin. Hiljalleen minua alkoi väsyttää. Sitten nukahdin. Näin Päästäistassun. Musta varjo nousi hänen ylleen ja hän katosi. Heräsin häkistä. Täällä oli paljon muita kissoja. Heillä oli erinlaisia keskusteluja. Oloni oli parempi. -Missä olemme?, kysyin. Kukaan ei heti huomioinut minua aluksi kunnes hyvin karvainen harmaa kissa. -Eläin myymälässä täältä haetaan kissoja koteihin. Nyökkäsin vain. Tutkin häkkiäni. Harmaat kalterit. Muuten valkoinen. Kaltereihin oli kiinnitetty vettä ja ruokaa. Maistoin kovaa nappulaa. Se ei ollut pahaa mutta ei näyttänyt millekkään. Yhtäkkiä ovi aukesi. Sieltä tuli emo kaksijalka naaras pentunsa kanssa. Pentu katsoi kaikkia kissoja. Lopulta hän valitsi ruskean vaaleilla raidoilla. Tätä menoa jäisin tänne ikuisuudeksi. Nielaisin lisää nappuloita. Maistoin vettä. Se ei ollut raikasta puro vettä vaan tunkkaisita. Kävin makaamaan kun kaksijalan poika tuli sisään. Hänellä oli sotkuinen ruskea turkki. Hän katsoi minua ja jotain toista kissaa jota en nähnyt. Hän otti meidät molemmat. Odotin niin kun häkkini aukaisitiin. Hyppäsin äkkiä pakoon. Onneksi poika oli jättänyt oven raolleen. Juoksin äkkiä pakoon. Olin liukastua liukkaaseen lattiaan. Kynteni eivät pitäneet. Poika yritti ottaa minua kiinni ja sai hännästäni hetkeksi otteen. Luikin kohti ulko-ovea. Joku yritti estää minua mutta luikin ulkoilmaan. Hengitin syvään raikasta ilmaa. Yhtäkkiä huomasin takaa-ajajat ja jatkoin matkaa. Olin aivan kylän keskellä. Ukkospolulle olisi matkaa. Loikin ympäri kivisiä polkuja. Kaksijalat katsoivat minua. Ei elämä voisi tuntua paremalle kun nyt tiesi ettei ollut kuolemassa. Välillä minusta tuntui että se valkoinen kissa seurasi minua taas. Kuka hän oli. Aloin väsyä samoihin maisemiin. Olinko valinnut väärän tien. Lopulta karu ukkospolku tuli näkyviin. Haukottelin ilta oli tulossa. Pitäisi löytää nukkumapaikka. Mistään ei oikeastaan löytynyt sopivaa koloa. Lopulta menin johonkin pimeään koloon. En saanut unta. Minua pelotti. Siellä rytisi ja oli niin pimeää. Lopulta kuitenkin nukahdin. Aamulla heräsin päivän säteisiin. Nuolaisin nenääni ja nousin pois pesästä. Olin aivan mudassa. En edes halunnut tietää missä olin nukkunut. Lähdin kävelemään ukkospolkua. Säpsähdin aina unelmistani kun auto meni ohi. Haukottelin yhä koska en ollut nukkunut kunnolla. Kuinka kauan kestäisi leiriin. Mietin seuraisiko se kissa yhä minua. Olin hänelle kiitoksen velkaa. Ja kyllä emo isä olisivat ylpeitä kun palaisin elossa. Silti matka vain jatkui. Vihdoinkin tunnistin hajut. Juoksin metsään. Minun oli hetki vain maattava ja haistelteltava hajuja. Yhtäkkiä pääni yläpuolella oli Varjonliekki. -Luontopentu?! Olet elossa!, Hän huusi iloissaan. Hän nosti minut ja juoksi leiriin. Ruosteturkki katsahti minuun. Hänen pupillinsa suurenivat huomattavasti. Sitten hän juoksi luokseni ja upotti minut nuolaisuihin. -Miten miten olet elossa?, Varjonliekki kysyi. En olisi ilman sitä kissaa... Silti en sanonut sitä. Sanoin vain että en tiedä. Sitten kävin nukkumaan. Villipentu yritti udella mutta en jaksanut kertoa. Nukuin vain.
Soooooorriiiiii tosi pitkä tauko.
Mutta ropetan myös toisenlaista ropea nii en ees huomannu ajan kuluu. Yritän olla aktiivisempi :) |
Vastaus:
Villi pentu saa 10 kp ja Luonto 6 Kp =)
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Villipentu |
18.01.2015 19:50 |
Taistelu
Pieni pointti: Villipennun siskolle sattuu ja tapahtuu ja Villipentu tulee kateeliseksi. Yhdessä Hunajapennun kanssa he päättävät salaa lähteä mukaan taisteluun. Taistelun alussa Varjonliekki kuitenkin huomaa kaksi pentua.
Heräsin aamulla.
Nopeasti loikin Hunajapennun luo.
-Mitä tehdään tänään???, kysyin iloisena.
-Lähdetään ulos leiristä, ahunajapentu kuiskasi.
Kirsikanmarja kuitenkin suki naarasta.
Odotin hetken Hunajapentua.
Hunajaentu hyppäsi lahon puun yli.
Otin vauhtia ja hyppäsin kauniisti puun päältä.
Näin että Luontopentu Minttupentu ja Päästäispentu livahtivat klaanivanhinten pesään.
Kieriskelimme leiriä hetken.
Olimme juuri menossa salaa ulos kun Ruosteturkki juoksi luoksemme.
-Heti pentutarhaan! Luontopentu on kadonnut!, Ruosteturkki sätti.
-Epäreilua!, sanoin Hunajapennulle.
Laahustimme pentutarhaan.
Hässäkkä ei kestänyt kauaa kun Luontopentu löytyi ja sai hoitoa.
Päästäispennun jalkakin oli vääntynyt.
-Villipentu meidän täytyy tehdä jotain jännitvämpää kun he, Hunajapentu kuiskasi minulle.
-Niinkuin mitä, kysyin lannistuneesti.
Hunajapentu osoitti hännällään kuollutta Savutassua ja taistelujoukkoja.
-En oikein tiedä eikö se ole jo vaarallista?, mietin.
-Tietenkin on ja siksi se onkin jännittävää, Hunajapentu vastasi.
Mietin hetken kunnes nyökkäsin.
Nyt vain pitäisi odottaa että emot lähtisivät.
Hyppäsimme ulos.
Sanoin että kävisimme Mustatähden luona.
Jäimme kuitenkin pesän ulkopuolelle salakuuntelemaan.
-Lähdemme auringon laskiessa, isäni sanoi.
Sen kuulesamme palasimme heti.
Hunajapentu hyökkäsi kimppuuni pentutarhassa.
Taistelin naarasta vastaan.
Luontopentu yski kokoajan ja se pilasi tunnelman.
Silti jokaikinen hetki auringonlasku oli lähempänä.
Auringonlaskun tullessa joukot alkoivat lähteä.
Emot eivät kuitenkaan päästäneet meitä.
Hetken päästä he kuitenkin lähtivät antamaan suruvalittelunsa.
Nopeasti hyppäsimme ulos.
Näin vielä Keltaturkin hännän.
-Äkkiä!, sihisin.
Kuulin että siskoni huusi jotain mutta ei ollut aikaa vastata.
Jokaikisellä askeleella minua rupesi epäilyttämään enemmän.
Kyllä tämä tästä.
Kunnes pääsimme leiriin.
En ollut varma ketkö olivat puolellamme ketkä ei.
Näin vain tassun ja tarrasin kiinni siihen.
Se oli Varjonliekin.
-Villipentu? Hunajapentu?! MITÄ TE TÄÄLLÄ TEETTE!, Hän huusi vihaisena.
Hän nappasi meidöt kummatkin ja vei ulos taistelusta.
-Olen HYVIN pettynyt teihiin kumpaakin, hän aloitti.
-Minä hoidan sättimisen!, vihainen Ruosteturkki sanoi.
Hän nappasi meidät molemmat ja lähti pentutarhalle.
-Te kaksi ette tapaa enää koskaan!, hän sanoi vihaisena.
-Se ei ole reilua, yritin sanoi.
Emoni ei vastannut vaan antoi Hunajapennun Kirsikanmarjalle.
Kun pääsimme pentutarhalle Luontopentu makasi maassa.
Hän oli veren peitossa eikä hengittänyt.
Emoni peloissaan lähti viemään meitä parantajanpesään.
Taivaankajo tutkiskeli heikkoa pentua.
Hän puhui jotain Mustayskästä ja kuolemasta.
Hetken päästä Luontopentu avasi silmänsä.
Päästäispentu änki heti siihen.
Silti Ruosteturkki sivuutti pian kollin nuolaisuilla Luonpentuun.
Kävin sanomassa hei sisarelleni.
Luontopentu jäisi parantajan tarkkailuun.
Seuraavat päivät olivat hyvin tylsiä.
Aina kun edes yritin lähteä tai tavata Hunajapennun emoni esti sen.
Hunajapentu oli hyvin usein Minttupennun kanssa klaanivanhinten kanssa nykyään.
Nuolaisin huuliani.
Välillä näimme hieman.
Hunajapennusta näki että hänelläkin oli ikävä minua.
Leikin yleensä Päästäispennun kanssa.
Vääntyneen jalan takia harjoittelimme vain kävelemistä.
Päästäispentu taas mietti Luontopentua paljon ja kävimme monta kertaa tapaamassa naarasta.
Silti hetken päästä tuli aika nimittää Kirsikanmarjan pennut oppilaiksi.
Hunajatassun mestari oli Tammiturkki. Kolli oli vanha ja tiukka.
Minttupennun mestari omi isäni Varjonliekki. Tiesin että isäni olisi halunnut Hunajapennun. Silti hän olisi hyvä mestari ujolle naaraalle.
Päästäispennun mestari oli Pihlajakynsi joka olikin hyvin omistautunut.
Tiesin että emoni huolehtisi nyt vielä tarkemmin että en poistuisi.
Enää 2 kuuta oli minullakaan nimittämiseen.
Tiesin että kissat olivat tyytyväisiä että uusia oppilaita tuli.
Silti en ollut päässyt vieläkään tapaamaan Hunajatassua.
Kerran yöllä livahdin ulos.
Hiippailin oppilaiden pesään ja herätin Hunajatassun.
-Herää, sanoin.
Naaras heräsi ja lähdimme ulos leiristä.
-Onnea olet oppilas, totesin.
-Silti voimme tavata näin.
-Odota kun minusta tulee oppilas, sanoin.
Hunajatassu tunkaisi minua hieman.
-Olen nyt oppilas en voi tapailla pentua keskellä yötä minun pitää käyttäytyä niin kuin soturi että minusta voi tulla soturi Tammiturkki kertoi minulle, Hunajatassu sanoi vain lähti.
-hunajatassu?, sanoin.
Naaras katosi leiriin.
Palasin omaan pesääni.
En saanut itse unta.
Aamun koitteessa viimeinkin nukahdin.
Herättyäni päivällä en uskaltanut tulla ulos pentujen pesästä.
Hunajatassu toi uusia sammalia pesälle.
Hän käyttäytyi kun yötä ei olisi tapahtunut.
Hänen sanoessaan hei en vastannut.
Minut oltiin torjuttu täysin.
Hän saisi tietäää mille se tuntuu.
Hunajatassu yritti jutella mutta en halunnut kuulla siitä kuinka se että hän oli oppilas oli saanut hänet soturimaiseksi.
Kävin sisareni luona hänen tilansa vain paheni.
Sekin oli Hunajatassun syytä jos vain en olisi lähtenyt sinnetaisteluun.
Olisin voinut auttaa siskoani.
Miksi minä ede solin sen naaraan kanssa.
Olin hänelle vain leikkikalu.
Päätin rikkoa sääntöjä tällä kertaa yksin.
En tarvinnut rikostoveria!
Hiljaa menin leirin ulkopuolelle.
Yritin metsästää hiirtä.
Olin juuri hyökkäämässä kun joku hyppäsi päälleni.
Se oli Hunajatassu.
-IRTI MINUSTA!, sihisin vihaisena.
Hunajatassu oli aivan ihmeissään.
-Emmekö sitten ole enää edes ystäviä?, Hunajatassu kysyi.
-Ei todellakaan luulin että olisit hyvä ystäväni mutta sinä sinä SINÄ VAIN HYLKÄSIT MINUT!, Huusin vihaisena ja palasin leiriin.
Nytkään kukaan ei huomannut että olin poissa kun Hunajatassu ei ollut mukanani.
Hunajatassu ei ollut ystäväni Hunajapentu oli.
Miten hän pystyi jättämään minut vain koska oli oppilas.
Klaanivanhimmat lähtivät syömään.
Silloin huomasin heidän seinässään reijän josta pennut olivat tippuneet.
Päätin mennä siitä.
Heti kun astuin ulos tassuni luistivat ja tipuin lumikasaan.
Tie oli taas lukossa koska iso Järkäle oli tukkinut sen.
Joutuisin vaan kiertämään lumessa.
Päätin kuitenkin kiivetä ylös jäämäkeä ja odottaa että Järkäle lähtisi.
Upotin kynteni jäähän.
Kiipesin ylös.
Säikähdin omia suuria kynteni jälkiä.
Luontopennun kynnet olivat pienet.
Miksi minun olivat niin isot.
Sklti hetken päästä pääsin leiriin.
Pilvettömässä taivaalla näkyi taas yksinäinen tähti.
Se oli suurempi kuin muut mutta yksin.
Sanottiin että se oli Pimeyden metsä.
Yksin siellä kaikki vaeltaa joilla tiellään vain verta valaa, klaanivanhimmat puhuivat.
En ihmetellyt miksi jotkut kissat olivat pahoja.
Kaikki se paine ja muut kuka sitä kestäisi.
Vaikka olin Hunajatassulle vihainen en voinut kieltää sitä.
Hän oli yhä paras ystäväni.
Paras mitä koskaan löytyisi.
Mistään.
Olin aivan yksin pentutarhassa.
Olin tottunut meluun.
Tietysti aivan nurkassa oli Unikonvarsi 3 pennunsa kanssa.
Kierähdin nukkumaan.
Sori aika tylsä mutta ideat loppui :) toivottavasti pidät. |
|
| Nimi: Jääpentu |
17.01.2015 13:48 |
Poissa
Pieni pointti: Urheat soturit ja oppilaat Hallatassu Lovinaama ja Hiutaleturkki ovat kadonneet. Koko klaani pelkää että Pölyturkki on palannut. Yksi kerrallaan kerran päivässä yksi kissa katoaa.
Jäätähti jakaa klaanin tukikohtiin mutta kysymys on yhä. Kuka on seuraavaksi pelistä poissa?
Venyttelin raajojani.
Oikeasti en halunnut herätä.
Tiesin että joku oli taas poissa.
Isäni lähettämät partiot etsivät eläviä tai ruumiita kaikkialta mutta eivät löytäneet.
Olin yrittänyt nukkua paljon.
Vain Taivaanpisara nimittäin tiesi metsän läpikotaisin.
Silti kuiaan ei ollut puhunut minulle.
Hopeakukka oli nauranut kuullessaan ajatukseni.
Ei pennut kuulema unia saanut ei edes vahvimmat soturit.
Olin kjitenkin varma että emoni ottaisi minuun yhteyttä.
Jäätähti oli huolissaan ja halusi että kaikki oppisivat mahdollisimman paljon soturitaitoja ennen uutta hyökkäystä.
Siksi Punatassu Sinitassu ja Keltatassu nimitettiin ja viiden ja puolen kuun ikäisenä.
Laskin että minulla oli vielä 3 kuuta.
Sinitassun mestari oli Harmaaturkki.
Olisin halunnut Harmaaturkin mikun mestariksi mutta nyt aijon pyytää Salviasydäntä.
Punatassulla oli mestarina Tomupilvi.
Ja Keltatassulla oli pahansisuinen Pilkkukukka.
Yhtäkkiä näin valkoisen naaraan.
Hän oli leirin ovensuulla.
Taivaanpisara.
Livahdin hänen peräänsä.
Sinitassu kuitenkin keskeytti minut.
-Jääpentu et saa lähteä yksin leiristä!, Sinitassu sanoi.
-No tule mukaani, sanoin kiireisesto.
Sinitassu lähti kuin lähtikin.
Keltatassu harmiksi näki ja lähti kertomaan Jäätähdelle.
Kiirehdin valkoisen naaraan mukana.
Sinitassu ei selvästikkään nähnyt mitään.
Naaras ohjasi minut kauemmas ja kauemmas leiristä.
Soisella alueella hän pysähtyi ja katosi.
Haistoin sen itsekkin.
Ruumiita.
Näin mikaisen käytän maan alla.
Menin lähemmäs.
Kolme kuraista ruumista oli siellä.
Hallatassu. Lovinaama. Hiutaleturkki.
Samalla isäni partio saapui paikalle.
Jäätähti Hunajasydän ja Keltatassu.
-JÄÄPENTU MITÄ TEET TÄÄLLÄ YKSIN!, Jäätähti huusi hirmustuneena.
-Me olimme huolisamme, Keltatassu sanoi ivallisesti.
-Sinä inhottava Kirppuläjä!, sihisin ja hyökkäsin hänen kimppuunsa..
Jäätähti erotti minut hänestä.
-Tuolla tahdilla sinusta ei koskaan tule soturia!, Jäätähti murisi.
-Ai EIKÖ Keltatassuhan johdatti teidän ruumiitten luo EI vaan minä ja näin kiitollinen sinä olet tuolle kirppuläjälle!, sähisin.
Rimpuilin irti hänen otteesta ja kävelin pois.
Sinitassu riensi rinnaleni.
-Et voi puhua päälliköllesi saati sitten isällesi noin, Sinitassu tosesi.
-Ja minullako ei ole mitään arvoa?! Hiirenpapanat.
Juoksin edelle Sinitassusta.
Nyt kun mietin asiaa.
Pennuilla ei ollut mitään arvoa.
Me olimme liian nuoria ymmärtämään.
Asia sai minut raivon valtaan.
Olin kuitenkin jo kolme kuuta.
Se on hyvä ikä.
Minun ja Taivaanpisaran ansiosta edes löysimme ruumiit.
Yhtäkkiä kuulin huutoa.
Juoksin takaisin.
Pölyturkki...
-Jäätähti siitä on pitkä aika, Pölyturkki sanoi.
-Juoskaa!, Jäätähti huusi.
Jäin kuitenkin paikalleni tuijottamaan.
-Otan klaanin takaisin, Pölyturkki sanoi.
-Entä jos klaani ei ota sinua?, Jäätähti sihisi.
Pölyturkki nappasi nopeasti Hunajasydämen.
-No sitten minä tapan heidät, hän sanoi.
Hän aloitti kynnen vedon mahasta ja nousi kurkkuun.
Hunajasydän kitui hetken ennen kun kuoli.
Katsoin maahan.
-Onhan sinulla pentusikin hän tulee olemaankin grande finaleni!, Pölyturkki sanoi ja nappasi minut.
Sihin kovaan ääneen.
-EI SINÄ SENKIN ROTTA HIIRENPAPANA SÄÄLITTÄVÄ IRTI MINUSTA.
Raavin hänen kaulaansa parhaan mukaan.
Sitten iskin kynteni hänen suupieliin.
Pölyturkin ote irtosi ja tipuin maahan.
-Kuten sanoin Grande finaleksi, Pölyturkki tuhahti ja katosi ennen kun ehdimme tekemään mitään.
Hänen suupielistä oli valunut verta.
Keltatassu ja Sinitassu lähtivät hakemaan apua ruumiiten nostoon.
Jäätähti nosti minut hiljaa.
-Nyt tiedän mitä teemme, Hän totesi.
En edes udellut asiasta.
Jäätähti vei minut leiriin.
Nukahdin Kermaviiksen syliin.
Jotenkin näin emoni hymyilevät kasvot.
Seuraavana aamuna heräsin puheeseen.
Se tuli Suurkiveltä.
Tassutelin väsyneenä sinne.
-Jaan klaanin tukikohtiin 4 sellaiseen.
Hätkähdin ajatusta.
Miksi hän teki sen?
Ei ajatus hyvä ollut!
Olin samassa tukikohdassa Sinitassun kanssa.
Keltatassu ja Punatassu menivät Varjoklaanin tukikohtaan kun me menimme Tuuliklaaniin.
Yritin puhua isäni kanssa mutta hän ei suostunut juttelemaan.
Päätös oli tehty.
Harmaaturkki kokosi meidät ja lähdimme.
Hyppäsin Harmaaturkin selkään.
Harmaaturkki ei välittänyt asiasta.
Sinitassu käveli rinnalamme.
-Tiedätkö mille Tuuliklaani näyttää?, kysyin.
Harmaaturkki huokaisi.
-Autiolle se on pelkkää niittyä leiri on myös huono, Harmaaturkki maanitteli.
-Tarvitsemme myös hyvää juoksutaitoa leirillä on vain kaneja melkeimpä, Salviasydän jatkoi.
Kun näin Tuuliklaanin säikähdin.
Surkea pläntti niittyä.
Kävelimme leiriin.
Se oli rapistunut.
Hämähäkin sietit ja torakat olivat vallaneet paikan.
Harmaaturkki katsoi surullisesti.
Hän hyppäsi sorakasalle.
-Pennut ja kuningattaret kunnostakaa pentutarha.
Oppilaat klaanivanhinten pesä ja oppilaiden pesä soturit kunnostaa laidat ja loput pesät, Harmaaturkki sanoi.
Viherturkki mulkaisi harmaata kollia.
-Salviasydän voitko kunnostaa Jääpennun kanssa parantajanpesän.
Kaikki katsoivat tuhoutunutta leiriä.
Kuolleet rotat ja nääntynyt riista.
Pakkanen kirveli tassuisani.
Yritin puhdistaa oksalla parantajan pesän kivisiä seiniä.
Raapimajäljet olivat piinaVat.
Henget jotka täällä olivat kuolleet.
Kuolonmarjat loistivat eloisina yhä.
Muistin yhä kun emoni kuoli.
Kuolonmarjat.
Haavat.
Päiviä kului.
Harmaaturkki oli huolissaan.
3 päivää oli mennyt.
Pölyturkin isku päivä olisi aina 7 päivän kuluessa.
Hunajasydämmen kuolemasta oli 7 päivää.
Tänään olisi kuitenkin nelipuu tapaaminen.
Silti leiri oli uudelleensyntynyt.
Myös Salviasydämen ja Harmaaturkin pennut syntyivät.
Loiskepentu ja Puropentu
Harmaan kolli pentu oli loiske pentu.
Ja naaras oli vaalean ruskea Puropentu.
Harmaaturkki katsoi heitä hellästi.
Hän nuolaisi Salviasydäntä.
Jätän Viherturkin ja Ruohojalan huolehtimaan teistä.
Myös Sinitassu ja Jääpentu jäävät.
Ohrakarva oli palannut latoonsa.
Hänen mukaansa oli mennyt Pilkkukukka.
Hän oli kyllästynyt elämään ja lähtenyt mukaan.
Sieltä saisi varmaan pahimassa tapauksessa ruokaa.
Harmaaturkki käski meille tehtäviä.
Hän sanoi että leiriä pitäisi suojata hyvin.
Salviasydän murahti.
-EI me menemme normaaleitten toimien kanssa minä en Pölyturkkia pelkää, hän sanoi.
Harmaaturkki nyökkäsi ja lähti.
Joukko kissoja serasi häntä.
Salviasydän käski pentunsa piiloon parantajanpesään.
Viherturkki jäi sinne suojelemaan heitä.
Jotenkin tiesin että Pölyturkki oli tulossa.
Ja niin hän tulikin.
Hän hymyili ivallisesti.
-Ikäveittekö?, hän kysyi.
Salviasydän sähisi.
Yön piemydessä vain siniset silmäni loistivat.
Salviasydän hyökkäsi Pölyturkin kimppuun.
Kahdestaan he tappelivat.
Vihaiset ulvonnat tulivat lumikasasta.
Sinitassu kiersi taakaapäin ja hyökkäsi.
En tiennyt mitä tehdä.
Hyppäsin kivisille paaluille.
Ylhäältä huomasin kohteeni.
Hyppäsin alas kollin päälle.
Ruohojalka yritti auttaa myös.
Silti Pölyturkki onnistui samaan otteemme irti ja lähti kohti pentutarhaan.
Salviasydän esti.
Hän nopeasti nappasi naaraan.
-Peli päättyy, hän totesi.
Salviasydän uikutti hieman.
Yritimme auttaa.
Mutta kolli tappoi naaraan ja katosi.
-EI SALVIASYDÄN EI!, Harmaaturkki huusi.
He juuri palasivat.
Hän katsoi naarasta.
Pennut kurkistivat piilosta.
He juoksivat isänsä luo.
Kummatkin pennut rupesivat itkemään.
He katsoivat kuollutta emoa.
-Minne hän nyt menee?, Loiskepentu kysyi.
-Tähtiklaaniin, sanoin.
Pennut eivät oikein ymmärtäneet.
En aikonut jäädä valvomaan.
Minua kiinnosti liikaa Pölyturkki.
Livahdin leiristä.
Vain yksi voisi kertoa.
Ohrakarva ja Pilkkukukka.
Tuuli meni niityn läpi.
Kylmä lumi oli vallanut kaiken ja tarpominen oli hankalaa.
Yön pimeydessä tähdet yhä tuikkivat.
Näin punaisen heikon ladon.
Pari rottaa juoksivat pois vikisten.
Kylmä tuuli kaatoi minut kumoon lumeen.
Nuolaisin turkkiani ja nousin.
Juoksin vielä nopeammin sisälle latoon.
Päästyäni latoon näin Ohrakarvan.
Hän makasi keskellä latoa.
Pilkkukukka oli hänen vierellään.
-Mitä tapahtui?, kysyin.
-Ohrakarva oli vanha hän ei kauaa täällä ehtinyt olla ennen kun hänet vietiin, Pilkkukukka sanoi.
Nuolaisin kuollutta ruumista.
-Oliko sinulla asiaa vaelsit Tuuliklaanista tänne asti?, Pilkkukukka sanoi.
-Pölyturkista Pilkkukukka, sanoin.
-En ole enää kuin Pilkku mutta mitä haluat tietää siitä kollista?, naaras kysyi.
-Mitä hän teki tiedän että tiedät mutta et saa kertoa siksi lähdit, sanoin.
Jotenkin vain tiesin sen.
-Pölyturkki oli yksi klaaaninalkuperäisjäsenistä. Hänestä alkoi tulla kuitenkin hullu. Hän tappoi veljensä ja Koivuhännän. Hänen poikansa Kotkakatse näk ikuitenkin murhat. Hän kertoi hänestä Jäätähdelle. Pölyturkki tuli aivan hulluksi kun häne. Poikansa petti änet . Hän aikoi lähteä mutta hänen kumppaninsa ei ollutkaan tulossa mukaan Raivonvallassa hän tappoi hänetkin. Sitten Kotkakatse tappoi isänsä. Sitten Tähtiklaanissa ei ole pimeyden metsää joten hän palasi. Vain yksi kissa voi auttaa, Pilkkukukka sanoi.
Silloin varjoista tuli kissa ja hän tappoi hänet.
-Taisit kuulla jo liikaa, Pölyturkki totesi.
Peräännyin pari askelta.
-tällä kertaa sinä tulet mukaani, kolli sanoi.
-Jos saat kiinni, sanoin.
Hyppäsin korkean hypyn seuraavalle tasanteelle.
Rikkoutuneesta ikkunasta hyppäsin ulos lumikasaan.
Lasi viilsi jalkaani haavan.
Vaikak tipuin lumeen se sattui.
Juostessani kalkaani koski.
Pölyturkkki oli perässäni.
Olin lähtenyt väärään suuntaan pois Tuuliklaanista.
Hyppelin kuusen oskoa ylemmäs vaikka jalkaani koski.
Mitä korkeamalle tulin sitä tiheämmäksi oskat tulivat.
Pääsin kuitenkin pienistä aukoista ylemmäs.
Pölyturkki oli perässäni.
Katsoin että alas oli matkaa.
En pääsisi enää sinne.
Pöluturkki tuli kokoajan ylemmän ja kiipesin pakoon.
Vasta aivan latvassa tajusin olevani loukussa.
Mutta en uskaltanut.
En uskaltanut uhrata henkeäni.
En niinkuin Sulkahäntä tai Sinitähti tai Taivaanpisara tai kukaan.
Yritin perääntyä kollia mutta oksa katkesi ja tipuin alas.
En ehtinyt kuin kiljaista.
Tömähdin lumikasaan
Rasjoihini koski.
Pölyturkki oli laskeutumassa.
En jaksanut nousta.
Toivoin että pölyturkki ei huomasi minua.
Olin tippunut lumikasassa aivan alas.
Lunta satoi kokoajan päälleni.
Olin aivan hiljaa.
Kolli etsi minu kunnes luovutti.
Nousin pystyyn.
Tassuihin särki.
Nousin pois lumikasasta.
Näin kollin tassunjäljet.
Linkaten lähdin kohti leiriä.
Päätäni särki.
Kaikki näytti niin pehmeälle.
Tai pyörivälle pyöriköhän kaikki.
Laajsutelin Tuuliklaanin reviirille.
Näin partion edesäni.
-Harmaaturkki Viherturkki ja Sinitassu.
-Mukavaa, huomautin ja kaaduin.
Heräsin parantajanpesästä.
Se ei kuitenkaan ollut Tuuliklaaniin.
Se oli Varjoklaanin.
-Jääpentu mitä tapahtui? Sinulla aivotärähdys ja hiusmurtuma etutassussasi, Lehväsydän kysyi.
Isäni katsoi taas sillä samalla katseella aivan kun olisin laatikko jonka hän halusi avata.
-Halusin tietää lisää Pölyturkista joten lhädin kysymään Pilkkukukalta. Sitten Pölyturkki tuli ja sanoi että nyt hän nappaisi minut. Pakenin pakenin kunnes olin ylhäällä puussa tipuin alas lumipenkkaan ja nyt olen täällä, sanoin.
-Noh tästä lähtien olet Varjoklaanissa, isäni sanoi.
-Mitä Ei!, huusin.
Isäni oli kuitenkin jo lähtenyt.
Ainoa hyvä puoli oli se että olin samassa leirissä Punatassun kanssa
Haukottelin syvään ja käperryin nukkumaan.
Näin Tähtiklaaniin kissoja.
Uneni ei loppunut.
Välillä minulle tuli märkä olo ja muuta.
Silti en halunnut herätä.
Näin emoni.
Juttelin hänelle.
Hän kertoi minulle kuitenkin aina vain yhden laulun.
-Seuraaja Tähtiklaanin nimissä tuulen mukana menee yrtit osaa seuraaja unikon kuolee, hän sanoi.
Heräsin.
Olin yhä parantajanpesässä.
Tällä kertaa Usvatuuli katsoi minua.
Olin yhä Varjoklaanissa.
-Jääpentu!, hän huusi.
-Sinä nukuit kuun, hän sanoi.
Anteeksi Kirjoitusvirheistä ja lyhyydestä.
Kesti kauan koska tein ainakin kymmenen kertaa tarinan mutta se vain ei kuulostanut hyvälle :(
Toivottavasti pidät :) |
Vastaus:
Hieno tarina ^^ Ja ei mennyt asiat liian nopeasti eteenpäin. On hienoa kun jaksat olla niin ahkera täälä =)
Repesin tolle lopulle XD
Saat 14 Kp.
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Luontopentu |
13.01.2015 17:16 |
Maailma
Pieni pointti: Luontopentu on rauhallinen kissa. Silti hänen veljensä alkaa saada ystäviä eikä hän ole tutustunut kenenkään. Minttupennun tyhmät kertomukset hänen salaisesta ystävästä ei kiinnosta eikä hirveästi myöskään Päästäispennun päällikkötoiveet.
Avasin silmäni.
Kylmä hiutale tippui sen päälle.
Kolli katsoi minua hymyillen.
Isäni.
Vieressäni makasi veljeni.
Aivastin ja kävin nukkumaan.
Tunsin kun meitä ruvettiin kantamaan.
Kun isäni laski meidät mustapentu tuijotti meitä.
-Hunajapentu pois sieltä häiristemästä, nuori naaras käski.
Hunajapentu luimisti korvansa.
Hän kääntyi takaisin.
Hän vielä kerran katsoi taakse kunnes juoksi emonsa luokse.
Moni kävi katsomassa meitä seuraavien päivien aikana.
Nousin pystyyn.
Horjuin hieman.
Sitten löysin täydellisen tasapainon.
-Minä tein sen minä nousin Villipentu!, minä huusin.
Villipentu oli kuitenkin jo kävellyt pentutarhan toiselle puolelle ja leikki Hunajapennun kanssa.
Yritin mennä heidän luokse mutta tasapainoni oetti ja kaaduin.
Hunajapentu ja Villipentu nauroivat minulle.
Sihisin ja palasin Ruosteturkin suojiin.
Lähi päivien aikana opettelin kävelemään ja päätin mennä ennen Villipentua ulosnpentutarhasta.
Kenen kanssa...
Päätin kävellä tutustumaan kahteen muuhun pentuun.
Emo oli kerran kertonut heidän nimensä.
Mintepentuko se oli ja Pääpentu niin se taisi olla.
Kävelin heidän luokseen.
-Hei, sanoin.
Kummatkin pennuista kääntyivät katsomaan minua.
-Luontopentu opit vihdoin kävelemään!, Pääpentu huudahti.
Häntäni tippui samantien alas.
-Päästäispentu!, heidän emo näpäytti.
-Kävisimmekö pentutarhan ulkopuolella?, kysyin.
-Tottakai, pennut vastasivat.
He olivat minua isompia.
Kummatkin hyppäsivät aukosta ulos.
Otin vauhtia ja upotin kynteni lahoon puuhun.
Takajalkani potkivat minua ylöspäin.
Lopulta sain punnerettua itseni ylös.
Henkäisin.
-Tuletko, Minttupentu kysyi.
Hän oli minua kuun vanhempi.
Pennut kävelivät reipasta vauhtia.
-Mitä tekisimme?, kysyin.
Törmäsin Varjonliekkiin.
-Anteeksi, sanoin.
-Päästikö Ruosteturkki sinut ulos?, isäni hämmästeli.
-Juu, sanoin.
-Menkääpäs Järkäleen ja Nuhanenän luo. Heillä on varmasti hurjia seikkailu tarinoita kerrotavana, Varjonliekki kehotti.
-Hyvä on, sanoin.
Minttupentu ja Pääsätispentu hyppivät kohti vanhustenpesää.
Nuhanenä ja Järkäle hymyilivät.
-Sinä taidat olla Ruosteturkin pentu, Nuhanenä sanoi.
Nyökkäsin.
-Ruosteturkki oli kauan varapäällikkö hänet nimitettiin noin siinä ajassa kun Ruoska hyökkäsi, Kuhanenä aloitti.
Heidän lopettaessa minua pelotti.
Ruoska oli ollut hirveä kissa.
Yritin hengittää.
Leikitään!, Päästäispentu sanoi.
-Minä olen Ruoska!, Päästäispentu sanoi.
-Minä olen Mustatähti!, Minttupentu sanoi.
-Minä olen Ruosteturkki, sanoin.
Hyökkäsimme toistemme kimppuun.
Minttupentu raapaisi minua korvasta.
Sähähdin kivusta ja hyökkäsin kimppuun.
Kynteni nousivat esille ja raavin naarasta.
Minttupentu itki kivusta.
Päästäispentu hyökkäsi leikillä kimppuuni huomaamatta siskonsa hätää kun yritin auttaa.
Vierimme alamäkeä ulos leiristä.
Se oli salareitti.
Tipuimme kaikki kolme kylmään suureen lumikasaan.
Minua särki moneen paikkaan.
Nousin ulos lumipenkasta.
Yritin kiivetä takaisin mutta polku oli jäätävä.
Tassuni liukuivat.
-Luontopentu tule äkkiä!,Minttupentu huusi.
Juoksin takaisin.
Päästäispennun jalka oli vääntynyt.
-SATTUU!, Päästäispentu huusi.
Hiljalleen nostimme kollin pois lumipenkasta.
Katsoin jalkaa.
Se oli sijoiltaan.
Päästäispentu hengitti hätäisesti.
-Rauhassa nyt, sanoin ja nuolaisin.
-APUA!, huusin.
En tiennyt muuta mitä tehdä.
-Minttupentu hae apua, sanoin.
-En minä voi mitä jos törmään vaikka Ruoskaan.
Minulla oli kylmä.
Päästäispentu tärisi.
Jos minä en menisi jäätyisimme kaikki.
Hyvästelin kummatkin.
Päästäispennun kauniit ruskeat silmät tuijottivat minua.
Lähdin pusikkoon.
Lumi oli hyvin paksua ja askeleet olivat raskaita.
Minulla oli hyvin kylmä.
En ollut varma tunsinko enää tassujani.
Mitä jos lähdin väärään suuntaan.
Yhtäkkiä näin ruskean kollin.
-VARJONLIEKKi!, yritin huutaa.
En nähnyt huomasiko hän minua.
Kaaduin maahan.
Avasin silmäni.
Ruskeat silmät taas tuijottivat minua.
-Päästäispentu!, huudahdin.
-Luulin että kuolit, Päästäispentu sanoi.
-En hän minä, sanoin.
Yskäisin.
Taivaankajo tuli luokseni.
-Sinulla on nuha joten leikit on jätettävä sikseen, hän totesi.
Luimistin hieman.
Katsoin Päästäispennun jalkaa.
-Saako sitä kuntoon?, kysyin.
-Ei mutta jos Päästäispentu jaksaa harjoitella hänestä saattaa voida tulla vielä soturi, Taivaankajo sanoi.
Vääntynyt jalka näytti kivuliaalle.
Emoni kantoi minut pentutarhaan.
-Savutassu on kuollut!, huudot alkoivat täyttää leirin.
Ilta pimeni.
Nousin lqholle puulle ja näin että Hunajapentu ja Villipentu salakuuntelivat päälikönpesää.
Minttupentu katsoi minua.
-Pääsimme Marjapennun ansiosta kotiin.
-Kuka hän on?, kysyin.
-Salainen ystävä, Minttupentu sanoi häntä pyörien.
Villipentu ja Hunajapentu palasivat hetken päästä.
Päästäispentu viettäisi yönsä parantajanpesässä.
Kirsikanmarja ja Ruosteturkki lähtivät näyttämään suruvalittelunsa.
Kaikki kolme pentua hyppäsivät pois pentutarhasta.
-Odottakkaa minne olette menossa?, huusin.
-TAISTELUUN!, Villipentu vastasi.
Silti Minttupentu katosi toiseen suuntaan.
Yritin tulla mukaan mutta minua alkoi yskittää ja tipuin maahan.
Päästäsäni uudestaan puun päälle mutta muut olivat kadonneet.
Odotin että Ruosteturkki tulisi paikalle.
Yskäisin.
Jotain punaista tippui maahan.
Peitin sen lumella.
Yhtäkkiä hirvittävä yskänpuuska tuli taas.
Verta tuli ja tuli.
En saanut enää henkeä.
-Ahpua!, huusin.
Näin Päästäispennun.
Kaaduin maahan.
En yhäkään saanut henkeä.
Suljin silmäni.
Kuulin vielä melua.
Herätessäni näin mustan kissan.
Violetissa pannassa oli kynsiä.
Ja toinen tassu oli valkoinen.
-RUOSKA!, huudahdin.
Lähdin juoksemaan pois.
Ruoska oli minua vastassa.
-Ei sukulaisia paeta!, Ruoska sanoi.
Huohotin pelosta.
-Eikö isänne ole kertonut? Olenhan minä hänen isä!, Ruoska sanoi.
Mitä?
Ei en voinut.
Olin Ruoskan perillinen.
-Minulla on sinulle tehtävä, Ruoska sanoi.
-Miksi sinua kuuntelesin, sanoin kerättyäni rohkeuteni.
-Sinusta tulee vielä Veriklaanin päällikkö usko pois joskus vielä janoat sitä.
Sitten heräsin.
En avannut kuitenkaan silmiäni.
Kuulin puhetta.
-Veren yskiminen viittaa Mustayskään ja yleensä siitä ei selvitä, Taivaankajo sanoi.
Kuolisinko minä? |
Vastaus:
Nämä pennut ovatkin villejä XD Kauhea meno heti kun silmät avataan <3 Älä vaan kuole pikkuinen !
Saat 10 Kp.
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Villipentu |
08.01.2015 22:58 |
Hunajapentu
Pieni pointti: Villipentu syntyy metsään. Hieman vajaa sydämen toiminta huolestuttaa kaikkia mutta Villipentu ei edes huomaa sitä. Hän lhätee heti tutkimaan pentutarhan asukkaista
Avasin silmäni.
Puut huojuivat.
Värähdin kylmyydestä.
Isäni lähti viemään meitä.
Täällä oli kylmä.
Kun olimme suojassa tuntematon kissa tunnusteli minua.
Minusta tuntui niin elävältä.
Tuuli meni läpi turkkini.
Ja rakastin sitä.
Rakastin metsää.
Henkäisin syvään.
-Kaikki hyvin Villipennulla tuntuu olevan hieman hidas sydän mutta kyllä se siitä, kissa sanoi.
Menimme pentutarhaan.
Yritin nousta.
Se oli yllätävän vaikeaa.
Kellahdin maahan.
-Mitä tämä valkoinen on, kysyin.
-Lunta, emoni vastasi.
Heittelin sitä.
Se oli kylmää.
Hieman minua isompi pentu tuli katsomaan minua.
-Moooi!!! Kirsikanmarja ne on syntyny!, pentu huusi.
-Hunajapentu rauhassa, Kirsikanmarja käski.
Katsoin Hunajapentua.
Hänen silmänsä olivat Hunajanväriset varmaan.
Mitä Hunaja edes oli.
-Hei, sanoin.
Hunajapentu katsoi minua.
Hän katsoi silmiini.
-Hei, hän vastasi.
Kirsikanmarja käveli luokseni.
Hän antoi kunnon nuolaisun.
Hyihh.
Yritin pyyhkiä sitä pois.
Yhtäkkiä kynteni olivat esillä.
Huomasin että pystyin liikuttamaan niitä.
Luontopentu katosi minua kuin tyhmää.
Moni tuli katsomaan meitä.
Nukuin kuitenkin suurimman osan ajasta.
Kissat kasvoineen nuolivat.
Kaikki se pyöri päässäni.
Silti yksi asia oli mielessäni eniten.
Hunajapentu.
Kuun päästä
Varjonliekki oli taas jossain.
Hunajapentu odotti minua.
Hänen häntänsä heilui.
-Tule, Hunajapentu sanoi.
-En tiedä en ole käynyt koskaan syntymäni jälkeen leirin jlkopuolella.
Katsoin taakseni kun tulin leiriin.
En voi uskoa että odotit tämän kaiken ajan.
-Milloin itsemenit eka kerran.
-Menin ensimmäisenä päivänä jo leirin ulkopuolelle, Hunajapentu tuhahti.
Olinko minä pelkuri?
Ihmettelin näitä kaikkia uusia asioita.
-Tämä on sotureiden pesä, Hunajapentu kertoi.
Hänen meni pesän sisälle.
-Hunajapentu en ole varma tästä, takertelin.
-MITÄ TE TÄÄLLÄ TEETTE!, huuto kuului takaamme.
Setrisydän.
-Näytän Villipennulle leiriä!, Hunajapentu kertoi ylpeänä.
-Häipykää, kolli sanoi vihaisesti.
Kävelimme pitkin leiriä.
Tämä tässä on päällikönpesä.
-Älä huoli isäni on päällikkö ei hän suutu jos tulemme käymään.
Menin Hunajapennun perässä.
-Hei!, Hunajapentu sanoi.
-Hunajapentu Villipentu mitä te täällä teette?, kolli murahgi pimeästä.
-Näytän leiriä Villipennulle, Hunajapentu toisti.
-Nyt pois täältä, Kolli kuitenkin sanoi.
-Alkaa hämärtää, totesin.
-Usko pois silloin vasta hauskuus alkaa, Hunajapentu sanoi.
-Villipentu! Tule!, huuto kuului.
Katsoin taakseni ja näin emoni.
-Minun pitää mennä, sanoin.
Hunajapentu nyökkäsi ja katosi itsekkin.
Emoni nuoli minut.
Luontopentu katsoi minua ylimielisesti.
-Missä sinä olit kokopäivän minä ja Minttupentu olisimme voineet tarvita kolmannen kissan, Luontopentu sanoi.
-Olin Hunajapennun kanssa, sanoin.
-On mukavaa että teillä on kavereita mutta Villipentu katsokkin että et lähde sen pennun työeryyksiin mukaan, Emoni sanoi.
-Mihin typeryksiin Hunajapentu on rohkea ja olen kateellinen hänelle että hän uskaltaa tehdä niin! , huusin vihaisena.
Menin reunalle nukkumaan |
Vastaus:
Tempperamenttia löytyy <3 XD Ihana tarina <33 I love it!
Saat 8 Kp.
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Jääpentu |
06.01.2015 17:42 |
Veljekset.
Pieni pointti: Jääpentu syntyy keskellä taistelua. Ensimmäiset muistot hänen mieleensä jää 3 huvittavasta veljeksestä.
Musta kissa lillui vedessä kuolleena.
Jää oli pettänyt lehtikatona.
Mitä oli tapahtunut?
Sen tietääksesi pitää mennä monia monia vuodenaikoja taaksepäin.
Musta pentu avasi silmänsä.
Ne olivat siniset.
Haukottelin.
Tälle siis täällä näytti.
Kolme minuansuurempaq pentua katselivat minua.
Heidän täytyi olla Saniais Sammal ja Saarnipentu.
Nousi pystyyn.
-Lepää Jääpentu, Usvatuuli sanoi.
Jatkoin matkaani veljesten luo.
Saniaispentu tuli luokseni tai se taisikin olla Saarnipentu.
-Tule mennään taistleuun, hän kuiski.
Kolme veljestä katsoivat minua suostuttellen.
-En tiedä onko teistä siihen, sanoin.
Hyökkäsin kolmen kollin kimppuun.
Näin kuinka valkea naaras tuotiin sisään.
Kolli oli kokoajan hänen kimpussa.
Hän tuijotti minuun.
Säpsähdin ja jatkoin leikkiä.
Hetken päästä kuitenkin veljesten emo kutsui heidät takaisin.
Kuka oli minun emoni?
Pieni pakokauhu valtasi minut.
Katsoin pientä määrä kissoja.
Minua heikotti.
Kukaan ei huomannut minua kissojen joukosta.
Yritin huutaa emoani mutta kukaan ei vastannut.
Kuljin polkua pitkin pois kissojen joukosta.
Jotain valkoista mönjää tuli taivaalta.
Kylmä lumi sai minut värisemään.
Yhtäkkiä kuulin hilajisa huutoja nimestäni.
Etsisin emoni.
Kävelin lumimyrskyä vastaan.
Tulin aukiolle joka oli täynnä verta.
Kylmyys oli jo luissani.
Ruumita oli kaikkialla.
Nälkä otti minusta voiman ja maistoin lihaa.
Sen syöminen koski ilman hampaita.
Näin kissan.
Vai näinkö?
Miua pyörytti.
Kaaduin maahan.
Silmäni sulkeutuivat.
Avasin silmäni pesästä.
Musta kolli katsoi minua.
Harmaa naaras hoiti minua.
-Jääpentu!, kissa huusi.
Nousin ylös.
-Missä emo on?, kysyin.
-Yhm... Hän on tuolla, kolli sanoi.
Hän kantoi minut ulos ja osoitti taivaaseen.
-Silti Hopeakukka suostuu hoitamaan sinua.
-Mikset sinä voi hoitaa minua, kysyin.
-Usko pois olet hyvissä tassuissa Hopeakukan kanssa.
Kolli jätti minut naaraan hoitoon.
Kuun päästä.
-Tule Sysipentu!, sihahdin.
-tulossa, pentu huusi.
Kävelimme metsä reittiä.
-Isäsi raivostuu tästä, Sysipentu sanoi.
-Antaa raivostua, sanoin.
Kävelimme purolle.
Lunta rupesi satamaan yhtäkkiä tiheästi ja tuuli yltyi.
-Sysipentu?
Tuuli heitti minut nurin.
-Juokse leiriin, huuto kuului.
Yritin nousta mutta tuuli heitti minut kovasti aaltoilevaan jokeen.
Selviydyin rantaan.
-Apua!, kiljuin.
Isäni todellakin suuttuisi tästä.
Hyppäsin joen yli.
Yritin hypätä aurinkokiville.
Otteeni lipesi. Tipuin jokeen.
Avattesani silmäni näin isäni.
Hän oli vihainen.
Hän kantoi minua kohti leiriä.
-Päästä irti!, huusin.
-Olen pettynyt sinuun, Jäätähti sanoi.
-#%$%#£#€@&#% minäkö päätin olla tyttäresi PÄÄSTÄ IRTI!, huusin.
Jäätähti jatkoi matkaa sanoista välittämättä.
Läimäytin häntä tassulla että hänen otteensa irtosi.
Tipahdin lumeen.
Yritin livistää Jäätähden otteelta mutta lumi oli liian paksua että olisi voinut ottaa askeleita.
Palatessani leiriin Sysipentu katsoi minua surullisena.
Hopeakukka ja Jäätähti sättivät meitä ankarasti.
Näin että Kuplahammasta ärsytti.
-Keitä luulette olevanne joku pari? Miksi kuuntelen tuota ketunläjää teiltä. Ainenkin vihdoin alat unostaa Taivaanpisaran!, huusin ja kävelin pois.
-Sysipentu katsoi perääni surullisesti pystyin melkeimpä tuntemaan sen.
Jäätähti huusi etten saisi kääntää selkääni päällikölle.
Kolme vitsiä tulivat luokseni.
-Saniaispentu Saarnipentu ja Sammalpentu, sanoin.
-Olet rohkein tuntemani kissa!, Sammalpentu sanoi.
Hänen veljeensä tuuppasivat häntä.
Sipaisin hännäläni Saarnipentua ja lähdin.
Kuulin kuinka klaanijäsenet kuiskailivat minusta.
Kun näin että isä ei nähnyt livahdin Leirissä sijaitsevaan koloon.
Hetken päästä punaruskea kolli tuli.
-Punapentu!, huudahdin
-Sait itseisi ongelmiin Hopeakukka ei enää halua huolehtia sinusta eikä kukaan muukaan, Punapentu sanoi.
-Ei se minua haittaa sinähän sanoit että täällä joskus asui 4 klaania kenen niitten leiri oli kaikista kaukaisin ja piilossa.
-Noh varmaan Tuuliklaanin, Punapentu sanoi.
-Erinomaista, sanoin.
Katosin pois.
Isäni nappasi minut.
-Mene nyt heti pyytämään anteeksi Hopeakukalta!, Jäätähti huusi.
-Hmm ehkä viherlehtenä, sähähdin.
-Älä yllytä minua!, isäni sihahti.
-Tai mitä pyydät Tähtiklaanilta joitain voimia, nauin.
-Niitä kyllä sinun kanssasi tarvitaan.
-Olet yhtä heikko kun Taivaanpisara ei ihme että hänkin kuoli jättäen minut tänne! En todellakaan aijo jäädä tänne ikuisesti jos sitä toivoit!, nauin vihaisesti.
-Ei sanaakaan emostasi!, Jäätähti huusi.
-Tai mitä?, sihisin.
Jäätähti oli hiljaa.
Kävelin ulos leiristä.
Valkeassa metsässä liikahti joku olin varma siitä.
Mene pois Jäätähti!, huusin.
-EI OLE TOTTA! Huuto kuului.
-Osuin jättipottiin!, harmaa kolli sanoi.
Kolli lähestyi.
-Anteeksi en ole esittäytynyt olen Pölyturkki, kolli kertoi.
-Usko pois olet väärässä metsässä sinä et halua tuohon klaaniin, sanoin.
-Tule, kolli sanoi.
Jatkoimme matkaa jonkun klaanin entiselle leirille.
-Minulla on viesti isällesi, kolli sanoi.
Peräännyin hieman mutta kaaduin jäällä.
-Jos et huomaa täällä on jäätä menemme tuolle saarelle.
Kävelin hiljaa toivoen näkeväni partion.
Pääsimme vihosin oikeaan leiriin.
Kolli painosti minua.
Peräännyin kiven sisälle.
-Peli alkaa!, kolli huusi.
Hän hyökkäsi kimppuuni
Avasin silmäni.
Minua koski kaikkialle.
Yhtäkkiä en nähnyt pois käyntiä.
-Pölyturkki? Tämä ei ole hauskaa!, huusin.
Minua koski haavoihini.
-Kukaan siellä?!?, kysyin.
Päivän päästä minua alkoi heikottaa.
Sysipentu tuotiin myös.
-Miten sinä tänne päädyit?, kysyin.
-Riitelin vähän kaikkien kanssa ja sitten se kolli tuli!, Sysipentu huusi.
Tärisin.
-Sysipentu sitten kun kuolen voit syödä ruumiini, vitsailin.
Kolme päivää myöhemmin.
Heräsin aamulla.
Näin kylkiluuni.
Kuulin ääniä.
-Sysipentu herää!, huusin.
-Sysipentu?
-Sysipentu herää!!!
-APUA
-SYSIPENTU HERÄÄ.
Yritin saada elottoman naaraan herämään.
Yhtäkkiä päivänvaloa alkoi päästä sisään.
-Sysipentu! Sysipentu herää!, itkin.
Isäni Kuplahammas ja Harmaaturkki tulivat.
Isäni nosti minut kuten aina.
En tehnyt mitään.
Kyhötin sylissä ja katsoin maahan.
-Pentu on kuollut!, Harmaaturkki huusi.
Kuplahammas oli varmasti surullinen.
-Tämä oli minun syytäni.
Nostin pääni.
-Se kissa sanoi Peli alkaa Jäätähti.
-Mitäh kuka kissa??!, Isäni vasti saada tietää.
-Joku Pölyturkki hän vei meidät sinne, sanoin.
Harmaaturkki vaihtoi katseita isäni kanssa.
-Se on mahdotonta Pölyturkki kuoli..., mietimme.
Nukahdin.
Avasin silmäni.
Valkoinen kissa katsoi minuun vakavana.
-Lintu laulaa pienet mukanaan toinen heistä kaikki pelastaa usva kallioilta tuulen mukana nousee Pölyinen ilma sitä harhauttaa, naaras sanoi.
-Taivaanpisara?, ehdin kysyä ennen kun kissa katosi.
-Lintu laulaa pienet mukanaan toinen heistä kaikki pelastaa. Usva kallioilta tuulen mukana nousee Pölyinen ilma sitä harhauttaa, sanoin ja vaivuin takaisin uneen.
-Ei!, huutoon heräsin.
Kukaan ei huomannut sitä.
-Kuinka hän saa elää eikä minun pentuni!, hän ulvoi.
Loukkaanuin siitä.
Sysipentu oli mukava naaras mutta liian heikko ei se minun syyni ollut.
Moni valvoi sysipennun ruumiin äärellä.
Linnunlaulu oli juuri saanut kaksi pentua.
Paatsamapentu oli toisen nimi.
Toisesta en ollut vielä varma.
Tomupilvi katsoi minuun.
Linnunlaulu antoi minun juoda hänen pentujen kanssa koska Hopeakukka ei halunnut minua.
Veljekset tulivat luokseni.
-Olet elossa!, he huusivat.
-Niin,sanoin.
|
Vastaus:
Anteeksi taas epäaktiivisuuteni =/ Tarina oli mielenkiintoinen! Tapahtui monen laista. Säälin Jääpentua.
Saat 11 Kp ^^
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
06.01.2015 09:37 |
Valitsen...
Pieni pointti:Mustatähti palasi kenet hän myöhässä nimittäisi. Kunnioittaisiko hän Ruosteturkin päätöstä.
-Kyllä, sanoin.
Mustatähti katosi kuitenkin heti pois.
Katsoin hänen perään.
En tiennyt mistä oli kyse.
Lähdin partioon.
Ruosteturkin haju oli vahva siinä kohtaa missä hän oli synnyttänyt.
Jatkoimme Jokiklaanin rajoille.
Siellä oli Jokiklaanin partio Joensulka Usvajalka ja Värehäntä.
Tiesin että minä ja Joensulkq emme kuuluneet sisko ryhmään.
Pieneet katseet riittivät kertomaan kaiken ja lähdimme.
Jatkoimme lopun matkaa kunnes olimme taas Varjoklaanin leirissä.
Mustatähti hyppäsi haparoiden kiven päälle.
-Nyt uusi Varapäällikkö niin niin.
Taivaankajo juoksi luokseni.
Hän on hieman höpperystä hän vaati saada juoda kissanminttu vettä.
-Uusi varapäällikkö hmmn miten olisi se puoliverinen Varjonliekki!, Mistatähti kajautti ja katosi.
Näin häpeän Kirsikanmarjan katseessa.
Hän katosikin Mustatähden pesään.
-KUINKA KEHTASIT!, ja muita huutoja kuului.
-Kuulkaa nyt metsästyspartioon Savutassu Setrisydän ja apihlajakynsi Artioon Keltaturkki Tammiturkki, sanoin kunnes minut keskeyttettiin.
-Minä tulen johtoon Omenatassun kanssa.
Omenapentu tuijotti kun häntä vanhempi oppilas lähti.
Ruosteturkki hymyili minulle.
Kirsikanmarja tuli luokseni.
-Mitä minä teen sen kollin kanssa?, hän kysyi.
-Taivaankajo sanoi että hän oli ottanut Kissanminttu vettä.
-Hän ottaa sitä usein nykyään, Kirsikanmarja tuhahti.
-Älä nyt hänellä on paljon paineita mieti nytten pennut uusi varapäällikkö, sanoin.
-Niin on ja päällikönä hänen pitää kestää ne!, Kirsikanmarja tuhahti.
Katso nyt pentujasi.
Kaikki kolme taistelivat Unikonvarren pentuja vastaan.
He ovat päällikön pentuja heistä otetaan mallia.
-He ovat ylivilkkaita mutta järkeviä yleensä, Kirsikanmarja sanoi.
-Tekisinkö oikean päätöksen jos lähtisin heidän kanssaan kaksijalkalaan.
-Mitä ei! Mustatähti ja kaikki, sanoin lujasti.
Kirsikanmarja huokaisi ja lähti pentujensa luo.
Menin päällikön pesään.
Pihlajakynsi Tammiturkki ja minä olimme ainoat siellä.
-Siihen on vielä 3 kuuta mutta olkaa valmiina.
-Pihlajakynsi tiedän että sinä teet mahtavaa työtä toivon että voit kouluttaa Päästäispennusta kaltaisesi mahtavan soturin.
Kolli nyökkäsi.
-Varjonliekki sinulla on varmaan eniten kokemusta oppilaiden kouluttamisesta siksi haluan että koulutat...
Hunajapennun ajattelin.
-Minttupennun niin että autat siinä Savutassua heti kun hänet on nimitetty.
-Miauhh!, huuto kuului.
-Juoksimme pesästä ulos.
Minttupentu oli paikalla katsomassa myös.
Savutassu...
Savutassu oli kuollut.
Ironista.
-Mitä tapahtui!, Mustatähti murahti.
Jokiklaanimukiloi hänet kun hän ylitti rajan.
-Hyökäämme Jokiklaaniin tänään!, hän huusi.
-Ei Mustatähti se olisi hulluutta!, Kirsikanmarja huusi.
-Kyseenalaistatko päätökseni?, hän huusi.
-Kyllä sinä et nykyään tee muuta kuin lipittele terästettyä vettä!, Kirsikanmarja huusi.
-Tiedä paikkasi!, Mustatähti huusi.
-Niin tiedänkin liiankin hyvin!, Kirsikanmarja sihisi.
Kirsikinmarja marssi pentujensa kanssa pentutarhaan.
Mustatähti lähti juoksemaan kanssamme kohti Jokiklaania.
Humisevat puut ikäänkuin käskivät minun lähteä pois.
Laukkasin kuitenkin päällikön vierellä Jokiklaanin.
Hyökkäsimme rääkyvien kissojen joukkoon.
Yhtäkkiä näin pienen kissan välähtävän taistelussa.
Voisiko se olla.
Nappasin kissan ja hänen vierellään olevan myös.
-Villipentu ja Hunajapentu!, mitä te täällä teette.
Jokiklaanin soturi kaatoi minut maahan.
Murahdin ja purin häntä kovasti jalasta.
Nappasin pennut ja juoksin Varjoklaanin reviirille.
-Mitä ihmettä te siellä teitte!, huusin.
Kaksi pentua kietoivat häntänsä yhteen.
He näyttivät samoille toisella hunajan väriset silmät toisella smaragdin.
-Me tulimme kannustamaan Varjoklaania!, Villipentu sanoi.
-Kirsikanmarja että Ruosteturkki ovat huolissaan!, huusin.
Vein pennut emoilleen.
Olin pettynyt Villipentuun.
-Minttupentu näittekö häntä siellä?, Kirsikanmarja ulvoi.
-Minttupentu lähti tapaamaan Marjapentua!, Hunajapentu huusi.
-Mitäh?, ihmettelin.
He olivat pentuja mitkä kumppani järjestelmät heillä oli menossa?, ihmettelin.
-Minä haen senkin pennun.
Juoksin pois leiristä.
Varjoklaanin rajalla kahden hännänmitan päässä härvestä he tapasivat eli kohdalla missä he saivat olla.
Ulvaisin.
Minttupentu juoksi luokseni.
-Ai hei, hän sanoi.
-Mitä tuo oli mistä sinä edes tiedät Marjapennun?, kysyin.
-Tiedän vain.
Eli Varjonliekki on varapäällikkö.
Teen. Luontopennulle ja villipennulle oppilas hakemukset ja rupean kirjoittaan heillä kahdella + Myrskynsydämelta josta tulee myös varspäällikkö + jos ehdin/ jaksan Jääpennulla mutta Jääpennulla on jo oppilashakemus |
Vastaus:
Varjonliekki parka =O Tyhmä Mustatähti! Tarina meni hieman nopeasti, mutta se on ihan ok. Onnea uudelle varapäälikölle ^^
Saat 9 Kp
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
04.01.2015 22:21 |
Poistuminen
Pieni pointti: Ruosteturkki lähtee kuningattareksi kuka korvaakaan naaraan kun päällikkö katoaa ja klaanilla ei ole edes varapäällikköä.
Ruosteturkki käveli päällikön luokse polkua jonka kissat olivat tehneet.
-On aika, kissa maukui.
Mustatähti surullisesti nousi.
Hän sanoi tarvittavat sanat.
-Olet vapaa, kuulin hänen kuiskaavan hänen korvaan.
Ruosteturkki kaataoi päälliköään silmiin.
-Ei olin aina vapaa nyt olen kuningatar, hän vastasi.
Mustatähti nuolaisi pitkä aikaisem ystävänsä häntää.
-En minä lähde löydät minut pentutarhasta, Ruosteturkki vielä sanoi.
Mustatähti katosi pesäänsä.
Ilta pimeni.
Mustissa varjoissa liikkui kissa.
Tiesin sen.
Kiiluvat silmät ikäänkuin vaanivat minua.
Tuntui että olisin yksin sotureiden pesässä kun Ruosteturkki ei ollut vierelläni.
Keltaturkki ja Pihlajakynsi tulivat leiriin.
He olivat rakastuneet näin sen jo kaukaa.
Nousin ylös.
Tähtiklaanin soturit väistelivät minua.
Kimeltävät turkit katosivat.
Olinko unessa.
Hätkähdin hereille.
Hunajapentu toljotteli minua.
-Hunajapentu?, kysyin.
-Et ole tullut pentutarhalle, Hunajapentu sanoi.
-Ruosteturkki tuli sinne hän sanoi että sinä olet isä, Hunajapentu sanoi.
-Kyllä kuu vielä, sanoin.
- Kohta emme ole enää pieninpiä en jaksa omenapennun ylpeilyä.
-Et ole kuin 2 kuuta vasta, totesin.
-Niin mutta 4 kuuta ja olen oppilas, Hunajapentu vielä sanoi ja lähti.
Taivas täyttyi tummilla pilvillä.
Lumimyrsky oli tulossa.
Kävelin Ruosteturkin luokse.
Hän ei huomannut minua.
Suuri maha vei hänestä voimia.
Annoin hänelle hiiren.
Minttupentu ei ymmärtänyt missä Ruosteturkin pennut olivat.
Lumi alkoi sataa maahan.
Muistin kuinka itse leikin pentuna.
Vaikka pentu aikani oli rankka olin selvinnyt siitä myös hyvien muistojwn kanssa.
Kohta saisin omia pentuja.
Ne kasvaisivat ja olisin paras mahdollinen isä.
Ruosteturkki olisi paras mahdollinen emo myös.
Kävelin pois lumi sateeseen.
Katsoin suuria vuoria metsän takana.
Jäin istumaan siihen.
Katsoin vain vuoriin.
Ilmapää.
Hän voisi nyt olla tässä kanssani.
Hänestä olisi voinut tulla pentujeni mestari.
Mutta hän oli kuollut.
-Shyyh Minttupentu
Varjonliekki istuu tuolla tksin.
-Ei älä!
Kirsikanmarjan pentue hyökkäsi kimppuuni.
Heittelin heitä pois kimpustani.
Nousin ylös kovasti.
Retuutin heitä leikkisästi.
-Haluatteko suuriksi sotureiksi?
-Näyttäkkää parhaanne, sanoin leikkisästi.
Pennut hyppivät ja taistelivat.
Kirsikanmarja haki heidät hetken päästä nukkumaan.
Hunajapentu katsoi minua hymyillen ennen kuin kääntyi.
Katsoin vielä kerran kuuhun.
Sittne käännyin ja menin nukkumaan.
Heräsin aamulla.
Maa oli uuden lumen peitossa.
Aurinko oli jo noussut mutta aamupartioota ei oltu lähetetty matkaan.
Mustatähti?
Juoksin mustatähden pesälle.
Kolli ei ollut siellä.
Hän oli lähtenyt.
Hän oli lähtenyt Kuukiville.
Tiesin sen.
Menin klaani kivelle ja kutsuin klaanin koolle.
-Mustatähti on kadonnut!
Kauhistuneet huudot kuuluivat.
-Hän on varmaan kukivillä silti nyt minä määrään partiot! Keltaturkki Setrisydän nyt heti raja partio! Tammiturkki Pihlajakynsi metsästyspartio!, jatkoin.
Pari klaanijäsentä jupisi päättäväisyydestä mutta minua ei kiinnostanut.
Asiat järjestyivät.
Ruosteturkki meni metsään.
Seurasin häntä.
Lumi saateen peittämä maa kadotti hajua.
Ruosteturkki metsästi ja lähti.
Hän ei selvästikkään tottunjt olemaan tekemättä mitään.
Päätin olla huomauttamatta.
Palasin leiriin ja mietin seuraavia partioita.
Minä Setrisydän ja Savutassu seuraavaan iltapartioon, mietin.
Savutassu kuitenkin lähti.
Päätin jäljittää nuorta kollia.
Pitkin metsää hän tassutteli.
Puron yli juoksi.
Jokin oli vialla.
-Savutassu!, huusin.
Yhtäkkiä hypin taivaaseen.
Tähtiklaaniin kissat katselivat minua.
Mustatähti oli heidän kanssaan.
Yritin puolustaa.
Miksi nämä kimaltelevat kissat kiusasivat minua.
Yhtäkkiä olin taas metsässä jahtaamassa Savutassua.
Heräsin sotureiden pesäästä.
Iltapartion aika!, tajusin ja nousin äkkiä.
Muatatähti ei ollut vieläkään palannut.
Menimme asettamana taas uuden rajan kohdalle hajut.
Juoksin jänista kiinni.
Sain sen kiinni juuri Varjonklaanin puolella.
Palasimme leiriin.
Ruosteturkki tuli luokseni.
Hän jatkoi ulos leiristä.
Hän viittaili minua peräänsä.
Aukealla kohdalla hän pysähtyi.
Katsoi taivaaseen.
-Kun silloin joskus olin kotikisu, hän sanoi.
-Kaksijalat puhuivat minulle tähtitaivaasta ja kuinka ne muodostivat kuvioita. Pikku karhu ja kyyhkynen ne minä muistan, Ruosteturkki sanoi.
-Hmmm Sinitähden ja Väärätähden tähdet?, sanoin hymyillen.
Ruosteturkki tönäisi minua.
Katsoimme kuunvaloa.
-Kuu siitä kaikki puhuvat se on pyhä paikka jossa on Tähtiklaanin esimmäiset jäsenet.
Myrsky Myrskyklaanin päällikkö ja perustaja vahva kulkuri.
Joki kaunis naaras joka nautti vedestä Jokiklaanin perustaja.
Tuuli luiseva kolli joka on nopea Tuuliklaanin perustaja ja erakkomainen
Varjo hieman pimeä kolli kissa oli viimeinen...
Ruosteturkin sanat keskeytyivät.
Et halua kuulla enenpää Varjosta.
-Kerro, sanoin.
-Kerrotaan että Varjo tuli hulluksi. Hän tappoi Joen hän tappoi tuulen mutta Myrsky tappoi hänet. Hänet ajettiin pois Paikkaan jossa pitäisi yksin vaeltaa. Pimeään metsään etsimään rauhaa.
-Tänään huomenna aina ja ikuisesti, sanoin.
-Tänään huomenna aina ikuisesti + 5 päivää itse asiassa, Ruosteturkki vitsaili.
-Niin kai, sanoin.
Ruosteturkki kaatui.
-Pennut!, hän kiljui.
Ruosteturkki rupesi synnytään.
-APUA!, huusin.
-Älä mene, Ruosteturkki pyysi.
Yritin auttaa naarasta.
Jaksa jaksa vielä.
Pennun pää tuli ulos.
Sitten loput.
Ruosteturkki kirkui.
Toinenkin pentu tuli.
Katsoin kauniita pentuja.
Toinen seisoi jo.
Hän oli musta ja tummanvihreät silmät tuijottivat minua.
-Oletpas sinä villi, totesin.
Toinen makasi vielä.
Hän oli ruskea tummanruskeilla raudoilla.
Hännin avasi silmänsä.
Vihreät silmät.
-Heillä on emoni silmät, sanoin.
Ruosteturkki nuoli heitä tuskissaan.
-Villipentu, Mitä mieltä olet, kysyin.
-Kaunis nimi pojallemme.
Katsoin mustaa kissaa.
Villipentu oli musta ja kolli.
Toisen nime simme Luontopennuksi.
Hän oli naaras.
Taivaankajo löysi meidät viimein.
Hän auttoi pennut leiriin kun minä vein väsyneen emon.
-He syntyivät aivan liian aikaisin, Taivaankajo surutteli.
Mustatähti palasi.
Hän katsoi pentuja.
-He syntyivät jo?, hän kysyi.
|
Vastaus:
Ajattelin jo, että Mustatähdelle oli käynyt hullusti =O
Onnea pennuista ^^
Saat 12 Kp.
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
04.01.2015 09:30 |
Hyviä uutisia
Pieni pointti: Varjonliekki saa hyviä uutisia ja Hunajapentukin elää silti uudet odottavat jo selän takana.
-Anteeksi että olen vältellyt sinua, nauin Ruosteturkille.
-Midän odotan pentuja!, Ruosteturkki sanoi.
Sydämmeni pysähtyi hetkeksi.
Minustako tulisi isä.
Nuolin innoissani Ruosteturkin läpimäräksi.
Kokoontumisen päätyttyä Mustatähti heitteli leikkien Hunajapentua.
-Älä enää karkaa, hän sanoi samalla.
Hunajapentu nyökkäsi.
Kävelimme pois Ruosteturkin kanssa vierekkäin.
Kirsikanmarja kirkaisi nähdessään pentunsa.
Hän upotti tämän halauksiin ja nuolauksiin.
Taivaankajokin tutki pentua.
Hyvät uutiset eivät lopu varmaan koskaan.
Silloin se tapahtui.
Minttupentu yskähti hieman verta.
MUSTAYSKÄ!
Minttupentu oli vasta noin viikon ikäinen ja Mustayskä oli kaatanut vahvimpiakin sotureita.
Unikonvarsi tunki pentunsa pois.
Mustatähti kantoi päästäispennun ja Hunajapennun pois.
-Mitä minä tein?, Minttupentu parkaisi.
Edes Kirsikanmarja ei uskaltanut mennä hänen luokseen.
Kävelin hänen luokseen.
-Et mitään olet vain hieman sairas saamme kyllä sinut kuntoon.
Ruosteturkki yritti viittoa minua pois mutta en lähtenyt.
Minttupennun kuume alkoi nousta.
-Shyyh lepää nyt, sanoin.
Taivaankajo auttoi minut viemään pennun parantajanpesään.
Taivaankajo teki tahnaa kissanmintusta ja toisesta kasvista.
-Onneksi yskä on vasta alkanut ja hän on ensimmäinen jos pentu jaksaa taistella saamme ehkä muutettua Mustayskän Viheryskäksi.
Nyökkäsin.
Taivaankajo avasi Minttupennun suun.
-Kummalista aivan kun tämä olisi eläimen verta.
Se oli.
-Hänellä on kurkussa jumissa kuollut hiiri.
Hän oli hotkaissut sen kokonaisena.
Taivaankajo huokaisi.
Hän antoi Siankärsämöä kissalle.
Hetken päästä pieni hiiri luitten kanssa tuli ulos.
-Ei ole totta!, tuiskahdin ja lähdin.
Rusoteturkki katsoi minua vihaisena.
Näin että hän tiesi.
-Oletko sinä hänen isänsä!, Ruosteturkki huusi.
-En, sanoin.
-Älä sitten käyttäydy niin! Ja vielä kysyt miksi Mustatähti ei pidä sinusta!, Ruspteturkki murisi ja kääntyi pois päin.
Tiesin että Kirsikanmarja ja Mustatähtikään eivät halunneet minua sinne.
Tai itseasiassa Mustatähti ei halunnut minua sinne.
Istahdin sotureiden pesään.
Miten hyvin uutisten päivä oli mennyt näin huonoksi.
-Kirsikanmarja tulikin minun luokse.
-Kiitos!, hän sanoi.
-Ole hyvä, sanoin.
-Ruosteturkki taisi suuttua sinulle.
-Niin hän odottaa pentujani.
-Onnea! Ja anteeksi!, Kirsikanmarja sanoi.
-Kirsikanmarja olet kuin sisko minulle minä pidän aina sinun ja pentuejesi puolia AINA ei edes Ruosteturkki voi tulla sen väliin!, sanoin naaraalle.
Naaras nuolaisi minua.
-Samoin, Kirsikanmarja sanoi ja lähti.
KirSikanmarja lähti.
Hymyilin hänen peräänsä.
Ruosteturkki määräsi minut partioon pois hänen silmistään.
Yritin kertoa kuinka pahoillani olin mutta naaras katosi.
Kävelin pyörittelen kiviä.
En tajunnut Ruosteturkkia.
Hän tiesi että rakastin HÄNTÄ.
Jatkoin hiljaista kävelemistä.
Uudet hajut olisivat nykyään iloinen asia.
Kierroksen jälkeen söin leirissä sammakon.
Maukkaat pienet raajat oli lempikohtani.
Ruosteturkki tuli leiriin.
Nousin ja kävelin hänen luokseen.
Ruosteturkki oli kääntymässä mutta tulin tielle.
-MIKÄ SINULLA ON? Sinä tiedät että RAKASTAN SINUA. Eikö sekään riitä Kirsikanmarja on minulle kuin sisko tottakai kstson hänen pentujaan. Silti saamme kohta omia pentuja! Eikö meidän pitäisi siitä huolehtia?, sanoin Ruosteturkille.
Ruosteturkki näytti kiusaantuneelle koska koko klaani katsoi meitä.
-Onko tämä totta?, Mustatähti kysyi.
-On, Ruosteturkki vastasi.
-Kai tiedät että sinun on luvuttava viimeistään kuun päästä paikastasi, Mistatähti murisi.
-Tiedän, Ruosteturkki sanoi tipputaen häntänsä päälleni, Ruosteturkki sanoi.
-Olen myös valinnut seuraajani koska päätös on minun minun on hyväksyttävä jatkaja, Ruosteturkki sanoi.
-Kuka?, Mustatähti kysyi.
-Varjonliekki tietysti, Ruosteturkki totesi.
Olin hieman kiusaantunut.
Mistatähti ei vastannut vaan lähti.
Nuolaisin Ruosteturkkia.
Minusta tulisi Varapäällikkö.
Sitten vain kukistaisin Mustatähden.
Suunnitelmani eteni hyvää tahtia.
Lähdin juoksemaan Liekkiklaanin.
Hiirisydän oli minua vastassa.
Kutsuin klaanin koolle
-Seuraavana kuuna minusta tulee Varjoklaanin varapäällikkö!, huusin
Klaani huusi iloisesti.
Tulin alas.
-Onnea, Hiirisydän sanoi.
Moni muu sanoi samat sanat.
Yhtäkkiä ruskea naaras ilmestyi nurkan takaa.
Ruosteturkki.
-Haluat selvästi Varapäälliköksi, hän sanoi.
-Kyllä sitten päälliköksi ja sitten metsän haltiaksi, sanoin.
-Ruoska halusi samaa mitä hänelle kävi, Ruosteturkki sanoi.
-Minun pitää kertoa sinulle jotain.
-Mitä tahansa.
-Olen Ruoskan poika, sanoin.
Ruosteturkki katsoi minua syvään silmiin.
-Ihmettelinkin mistä nuo pahat juonet tulevat, Ruosteturkki hymähti jahtökkäsi kimppuuni.
Nuolin kumppaniani.
-Pentujen nimet muuten olen jo päättänyt muutaman riippuen mitä pentuja saamme ja kuinka monta, Ruosteturkki sanoi.
-No kaikki nimesi ovat varmasti kauniita, vastasin.
Ruosteturkki sanoi vain hyvä ja lähti.
Hyvästelin klaanin ja lähdin.
Seuraava kuu meni nopeasti.
Koko klaani kunnioitti Ruosteturkin päätöstä hän poistui nyt.
Juu eli Varjonliekki pyrkii varapäälliköksi.
Siihen on kuitenkin 30kp
Että teen vielä ne 2 tarinaa ja katotaa onko sillo saatu täyteen |
Vastaus:
Ihana tarina <3 Mutta Minttutassu säälittää D=
Onnea Varjonliekille. Muuten voit saada kp:t täyteen myös sillä, että osallistut uuteen kilpailuun jonka teen heti kun olen vastannut kaikkiin tarinoihisi.
Saat 9 Kp
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
03.01.2015 10:55 |
Kadonnut
Pieni pointti: Hunajapentu päätti lähteä tapamaan sukulaisiaan lupaa kysymättä. Selviääkö pentu lumi myrsyistä vai kuoleeko ennen kun Varjonliekki ehtii pelastamaan tätä.
Musta pentu käveli hanakasti vasten tuulta.
Kylmät lumi hiutaleet upposivat hänen turkkinsa.
Kissa rääkäisi mennessään tuleen mukana.
Pentu kieri puun koloon.
Pään osuessa puuhun hän menetti tajunstansa.
Myrskyklaanin partio tuli paikalle.
-Olen varma että kuuli rääkäisyn, Vatukkakynsi murahti.
Samaan aikaan viereisen puun kolossa mustan pennun turkkia alkaa kadota.
Juoksin pitkin Varjoklaanin reviiriä.
-Hunajapentu!
Minne pentu oli mennyt.
-Lupaan että emme ole sinulle vihaisia.
Pennusta ei ollut mitään jälkeä.
Oli niin kylmä että pentu ei selviäisi ellei menisi turvaan lumeen.
Eikä pentu varmana tajuaisi kaivaa itselleen kuoppaa.
-Hunajapentu!
-Siskosi ikävöivät sinua
-Tule takaisin!
Ei jälkeäkään.
Lunta alkoi tulla suurina määrinä ulos puusta.
Yhtäkkiä mustan pennun häntä tuli näkyviin.
-Siitä saat!, pentu kirkui.
Pimeys oli jo laskeutunut.
Pentu sihisi.
-Täälläei ole edes kylmä!, pentu sanoi iloissaan.
Samaan aikaan Hunajapentu huudot hukkuivat.
-Jatkan matkaa huomenna.
Myöhään iltaan etsin pentua.
Palattuani leiriin Setridydämmen ja Mustatähden kanssa Kirsikanmarja rupesi itkemän.
-ei se sinun vikasi ole!, lohdutin.
Ruosteturkki yritti tulla puhumaan minulle mutta sivuutin hänet täysin.
Nyt ei ollut aika kuunnella Ruosteturkin itkua siitä että hänellä ei ollut pentuja.
Ruosteturkki selvästi loukkaantui mutta nyt hän saisi sen kestää.
Otin tuoresaalista.
Menin nukkumaan että aikaisin aamulla jaksaisin nousta aikaisin etsimään Hunajapentua.
Pentu heräsi aamulla.
-Onko nyt yö täällä on niin pimeää, pentu mietti.
Täällä on kylmä!
Minulla on nälkä.
-APUA APUA VARJONLIEKKI? Setrisydän? MINTTUPENTU JOKU APUA!, pentu huusi.
-Siellä on pentu!, huuto kuului.
Alkoi kuulua kaiverrusta.
Pentu loppujen lopuksi mipui pois ontosta puusta.
-Hei pikkuinen miten sinä sinne jouduit? Minä olen Kirkassydän, kissa sanoi.
Pentu ei välittänyt kasvoista.
-Muistutat emoa!, pentu kiljui onnessaan.
-Kirkassydän pennulla on kylmä se on vietävä Lehtilammelle, kolli kertoi.
-EI. Minä suoritan tärkeää tehtävää ja aijon jatkaa sitä kiitos kuitenkin avusta, pentu sanoi.
Vatukkakynsi huvittuneesti nappasi pennun suuhunsa.
-#%$%#€@#!, pentu kiljui.
Leirissä pentu kiljui samat sanat Tulitähdelle.
-Sinussa on kyllä sisua, Tulitähti nauroi.
-kysykää pystyykö Kaunokainen antamaan hänelle maitoa.
Syöksyin aamulla ulos leiristä.
-Hunajapentu!
-Hunajapentu!
-Hunajapentu!
Näin Myrskyklaanin partion lähtevän.
-Kirkassydän Vatukkakynsi ja Valkotassu.
sihisin hieman.
Jatkoin koko loppu päivän huutoja.
Minun oli hyväksyttävä asia.
Hunajapentu oli poissa.
-Mikä on nimesi?, Oravaliito kysyi kun Lehtilampi tutki pentua.
-Hunajapentu!,pentu kiljaisi.
-Täysin terve vaikka vietitkin kauan aikaa lumessa pientä lämpöä mutta sekin häviää.
-Saat kiittää täs Vatukkakynttä, Oravaliito totesi.
-Se kissa on #%#$%##€@@&#%#$}$#, Hunajapentu totesi.
Oravaliito ja Lehtilampi rupesivat nauramaan.
-Mitä minä nyt tein?, Hunajapentu ihmetteli.
Oravaliito nuolaisi pentua ja lähti.
Yhtäkkiä suurikokoinen pentu tuli luokseni.
-Kuka sinä luulet olevasi?, Hunajapentu kysyi.
-Marjapentu kohta tassu, Kissa sanoi ylpeästi.
-Olet siis kohta Tassupentu mikä on nimesi kun olet oppilas? Tassutassu?
Kolli murahti.
-Vatukkakynnestä tulee mestarini!, Marjapentu sanoi ylpeänä kun Vatukkakynsi tuli pentutarhaan.
-Sinä %##%>$<£#£#! Hunajapentu huusi hyökäten Vatukkakynnen jalankimpuun.
-Päästä irti pikku tuholainen.
Tulitähti tuli paikalle.
Vatukkakynsi lopetti jalkansa heiluttamisen mutta Hunajapentu ei päästänyt irti.
-Tule on kokoontuminen otamme pennun mukaan hän on selvästi klaanista ehkä joku klaani tunnistaa sen omakseen.
Vatukkakynsi vain nyökkäsi.
Oli kokoontuminen.
Mustatähti yritti peittää surunsa.
Juoksimme teitä pitkin kunnes olimme kokoontumisessa.
Tulitähti aloitti heti asiansa.
Tulitähti nosti minut yleisön nähtäväksi
Tulitähti nosti Hunajapennun ja sanoi
-Tämä pentu tuli reviirillemme ja oli kuolla siellä.
Tulitähti puhui jostain oudosta jutusta
-Hän sanoi nimekseensä Hunajapentu.
-Isi!, Hunajapentu huusi ja hyppäsi Tulitähdeltä Mustatähden luo.
-Pentu on meidän hän katosi pari päivää sitten.
Ruosteturkki tuli luokseni.
-MEIDÄN TÄYTYY JUTELLA |
Vastaus:
Tämä meni hieman nopeaa tahtia. Hunajapentu olikin aikamoinen villipeto XD Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ^^
Saat 8 Kp
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
02.01.2015 12:11 |
Pennut
Pieni pointti: Uusi sukupolvia syntyy Varjoklaaniin. Ylpeinä vanhempina Kirsikanmarja ja Mustatähti!
Katsoin naarasta.
Kissa tuskaili kivusta.
-Rauhassa, Taivaankajo sanoi.
Ensimmäinen tuli ulos.
Pentu oli pieni musta naaras.
Kirsikanmarja katsoi rakavasti pentua.
Toinen oli valkoinen.
Pentu räväytti heti silmänsä auki.
Ne olivat kauniin vihreät.
Viimeinen oli ruskea kolli.
Onnitelin naarasta.
Huomasin pienen kateuden Ruosteturkin silmissä.
-Saamme me vielä omiakin pikkuisia, sanoin rohkaisevasti.
Ruosteturkki nyökkäsi ja lähti.
Menin katsomaan uudestaan pentuja.
Kaikki olivat jo aukaiseet silmänsä.
Mustan naaraan hunajan väriset silmät tuijottivat minua.
Mustatähti istui heidän vieressä ylpeänä.
-Tämä tässä on Hunajapentu, hän kertoi.
Katsoin valkoista naarasta.
-Minttupentu, Kirsikanmarja sanoi.
Viimeinen ja nuorin kolli oli vaaleanruskea.
-Päästäispentu, Mustatähti sanoi.
Nuolaisin jokaista hieman.
Pennut pakenivat emonsa mahalle.
-Kauniita pentuja, sanoin.
Menin Ruosteturkin kanssa metsään.
Nuolin hänet puhtaaksi.
-Rakastan sinua, sanoin.
-Minäkin, Ruosteturkki vastasi.
Kuolaisin häntä ja menimme katsomaan kun joki tippui järveen.
-Nyt ja Huomenna aina ja ikuisesti, sanoin ja kosketin Ruosteturkin nenää.
Juoksimme metsän syvyyksiin.
Katsoin Ruosteturkkia silmiin.
Ne kimalsivat.
-Me saamme vielä pentuja lupaan sen, mauin.
Seuraavana aamuna heräsin että joku veti häntäänii.
-Herää iso karvakasa!, Hunajapentu huusi.
-Yhh tietääkö emonne että olette täällä?, kysyin.
-Hän sanoi että voit viedä meidät metsään tutkimaan ympäristöä, Päästäispentu huusi.
-Ettekö te ole hieman liaan nuoria siihen?, kysyin.
-Kyllä he saavat mennä jos sinulle käy, Kirsikanmarja sanoi hymyillen.
-No tulkaahan.
Nousin ja venyttelin raajani.
-Olet iso!, Minttupentu huudahti.
Hymyilin ja lähdin kävelemään ulos leiristä.
Mustatähti oli lähtenyt käymään kuulammella.
Hunajapentu yritti hypätä päälleni.
Minua kutitti kun hänen pienet kyntensä tunkivat kehoansa päälleni.
-Olet huomu hyppääjä, Päästäispentu totesi.
-Hei noin ei puhuta siskolle, ärähdin.
Päästäispentu otti vauhtia ja hyppäsi suuren kauniin hypyn päälleni.
-Hienoa kehuin.
Minttupentu katsoi minua ujosti suurilla silmällä.
Notin hänet suuhuni ja kiersin leiriä.
-Minusta tulee mahtavin soturi!, Hunajapentu ulvoi kävellen naamani päälle.
-Minustapa tulee!, Päästäispentu sanoi hypäten siskonsa päälle kierien he tippuivat pois päältäni.
Minua huvitti että näin yhä leirin sisäänkäynnin ja pennut olivat sitä mieltä että olivat suurella seikkalulla.
Palasimme leiriin.
Hunajapentu kuvaili kuinka oli päihittänyt Päästäispennnun emolleen.
Päästäispentu taas kertoi isosta hypystään.
-Minä pääsin Varjonliekin kitaan mutta taistelin tieni ulos!, Minttupentu sanoi innoissani.
-Otin hänet suuhuni kun hän ei päässyt selkääni, selitin huvittuneena.
-Tulkaahan lepäämään, Kirsikanmarja sanoi kiittäen.
Ruosteturkki katsoi haikeasti heidän peräänsä.
-Minä halusin aina pentuja aina voinko saada niitä varapäällikönä? VOINKO!, naaras ulvoi.
-Me saamme minä lupaan. Saamme kauniita pienokaisia joista tulee tämän metsän ylvimpiä sotureita!, sanoin rauhoittaen.
Ruosteturkki ei vastannut vaan lähti.
Katsoin hänen peräänsä.
Ruosteturkki masentui vain enemmän kun näki pentuja.
Mikä näissä pennuissa oli niin erikoista.
Mustatähti!
Mustatähti oli joskus rakastanut Ruosteturkkia!
Ruosteturkki ajattelee että nuo pienokaiset voisivat olla hänen pentujaan.
Mustatähti palasi tyytyväisenä.
Hän riensi katsomaan pentuja.
Innokaat kiljahdukset kuuluivat leiristä.
Huokaisin syvään ja menin metsästys partioon.
Haistoin kanin.
Kani oli aivan rajan tuntumassa.
En saisi sitä kiinni menemättä Myrskyklaanin rajojen puolelle.
Hiivin lähelle ja hyökkäsin.
Jänis pakeni.
Lähdin perään ja nappasin sen Myrskyklaanin partion edessä.
Tomuturkki tuijotti minua vihaisena.
-Olet rajojemme puolella, hän sanoi.
Livahdin äkkiä pois.
-Saimmepa valmiiksi metsästetyn jäniksen, Myrskyklaanin soturit nauroivat.
Tuhahdin että kun minusta tulisi päällikö he eivät enää nauraisi.
Jatkoin metsästystä kunnes olin saanut siiren kasan.
Palattuani kolme yli-innokasta pentua hyökkäsivät kimppuuni.
Kaikki saaliit tippuivat vesimutaloskaläjään ja pilaantuivat.
-Tuoresaalista!, Hunajapentu huusi ja lähti heti syömään niitä.
Minua koski selkään kun kaaduin.
Nousin ylös ja kielsin heitä syömästä sitä! Ties mitä likaa niissa nyt jo oli.
Olin jo murahtamassa kun Mustatähti tuli paikalle.
-MITÄ ETTE YMMÄRTÄNEET SITÄ EI SAA SYÖDÄ!, Mustatähti murisi.
Pennut katsoivat isäänsä peloissaan.
-Ette totelleet vanhemman soturin sanaa ja pilasitte aimon kasan tuoresaalista jota ei saa paljoa lehtikatona! Rangaistukseksi ette poistu pentutarhasta kuuhun!, Mustatähti murisi.
Kaikki 3 pentua juoksivat pentutarhaan vihainen emo odotti heitä.
Kuulin kun he saivat nuhteita.
Käskin Savutassun käydä hautaamassa saaliit.
Menin näyttämässä selkääni Taivaankajolle.
Hän naksautti sen ja sanoi että minun pitäisi levätä.
Hetken päästä kolme pentua tulivat luokseni emonsa kanssa.
-Hunajapennulla Päästäispennulla ja Minttupennulla on sinulle asiaa!, Kirsikanmarja sanoi.
-Anteeksi tuosta siitä että riista meni pilalle, Hunajapentu maukui muitten kanssA.
-Ei se mitään, maukaisin.
-Olen oikeasti todella pahoillani, Kirsikanmarja sanoi ennen kun lähti opastamaan pentuja takaisin pentutarhaan.
Huokaisin ja rupesin nukkumaan.
Näin kaksi kissaa.
He rakastivat toisiaan.
Mustalla taivaalle he loikkivat.
2 pentua menivät mukaan.
Naaras kuitenkin kaatui ja kuoli.
Kolli jatkoi matkaansa yksin ja hiljaa.
Hän oli yksin Tähtiklaanissa.
Yksin elämässä.
Heräsin aamulla.
Savutassu leikki pentujen kanssa.
Selkään ei enää sattunut paljoa.
Savutassu lähti mestarinsa kanssa kuitenkin harjoittelemaan.
Menin aamupartioon.
Päästyäni pois kuulin kirkaisun.
Juoksin Kirsikanmarjan luo.
-Mitä on tapahtunut?, kysyin.
-Hunajapentu hän on kadonnut!, Kirsikanmarja huusi. |
Vastaus:
Onnea minunkin puolestani Kirsikanmarjalle <3 ^^ Voi noita pentuja. Ei kai se Varjonliekin näkemä ennustus ala toteutumaan ?? O.o
Saat 10 Kp
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
02.01.2015 10:44 |
Kotikisujen maa
Pieni pointti: Varjonliekki ja Kirsikanmarja saapuvat Kirsikanmarjan kotipaikkaan. Kirsikanmarja saakin päättää yllätävän kysymyksen. Jäädäkkö perheensä luokse vai onko sydän klaanissa.
Kirsikanmarja tuijotti kaksijalkalaan.
Kyynel tippui hänen poskelleen.
-Olen kotona minä olen kotona, kissa maukui.
En ehtinyt sanoa mitään kun. Kirsikanmarja juoksi kaksijalkalaan.
Hän selvästi tunsi polut.
Seurasin häntä.
Nopeasti hän luikahti kissan luukusta sisään.
Joukko kissoja katsoivat meitä.
Sukka Safir hänen pentunsa joku kuningatar pentujensa kanssa.
-Kirsikka!, Sukka huusi.
-ISÄÄ, Kirsikanmarja vastasi.
-Luulimme että olit kuollut nuori kuningatar sanoi.
-Olisin ellen olisi tavannut Petteriä ja Varjonliekkiä Herukka!, naaras huudahti.
Safir tuijotti ikäänkuin tyhjyyteen täristen.
Katsoin Herukkaa.
Musta naaras hieman punertavilla silmillä.
Hyvin tiukka suru oli ottanut hänestä ootteen.
Kissat katosivat kulman taakse iloissaan.
Kävelin ulos jäiseen maahan.
Tämä siis oli kotikisujen maa.
Murahdin ja jatkoin matkaa polkua pitkin.
Kulkukissoja tuli vastaan katsellen minua.
Menin metsän laitaan.
Yhtäkkiä naaras kissa hyppäsi puutarhastaan katsomaan minua.
-Uutta lihaa pidän siitä, kissa maukui.
-Mitä haluat?, tuhahdin.
-Ei tarvitse olla töykeä olen Kati, kissa jatkoi.
-Mitkä lihakset et taida olla täältä päin, Kati sanoi.
Pudistin päätäni.
-Olen Varjonliekki, sanoin.
-Sinäkin olet klaanikissa, Kati nauahti.
-Onko täällä ollut muita?, kysyin.
-Ei pitkään aikaan, Kati vastasi surullisesti.
-Joskus tuossa metsässä eli monta klaania nyt siellä asuu vain yksi paha klaani nimeltä Erakkoklaani, kissa jatkoi lannistuneena.
-Niin siitä on jo kauan, sanoin.
Kati heilautti häntäänsä ja lähti sisään.
En jaksanut seurata vaan päätin lähteä sanomaan Kirsikanmarjalle että aika lähteä.
Kävelin sisälle kaksijalan kotiin.
-Kirsikanmarja lähdetään.
Kirsikanmarja tuli luokseni.
-En ole varma haluanko lähteä, Kirsikanmarja sanoi.
-Mitä?!, kysyin.
-Et ole tosissasi.
-Tiedät kai että Mustatähti tappaa minut jos paalaan ilman sinua, jatkoin.
-Täällä olisi turvallisempaa pennuilleni, Kirsikanmarja sanoi.
-Sinun ja Mustatähden pennuille hänelläkin on sananvaltaa asiasta, sanoin.
-Perheeni on täällä, kissa jatkoi.
-Ystäväsi Klaanissa, sanoin.
-Täällä minun ei tarvitse huolehtia mistään ei ruuasta ei kylmyydestä, Naaras sanoi.
-Tee mitä teet täällä sinä etkä pentusi koskaan tule kuitenkaan olemaan vapaita tulen auringon noustessa tähän paikkaan jos et tule voit jäädä pentuinesi tänne, tuhahdin ja lähdin.
Kirsikanmarja yritti huudella perääni mutta en kuunnellut tai vastannut.
Kävelin metsän reunalle toivoen että Kirsikanmarja tulisi.
Mitä sanoisin Mustatähdelle.
Metsästin itselleni tyhmän hiiren joka oli eksynyt liian lähelle kaksijalkalaa.
Söin riutuneen hiiren eikä se täyttänyt.
Käperryin nukkumaan sammalmätälle.
Heräsin aamulla myöhään.
Auringon nousun aikaan.
Nousin äkkiä ylös ja lähdin juoksemaan kohti Kirsikanmarjan perheen pesää.
Odotin ja odotin siinä.
Naaras ei ollut tulossa.
Kun ilta pimeni päätin lähteä.
Silloin naaras tunkeutui ulos kissan luukusta.
Sukka tuli perässä.
-Oletko varma, kolli kysyi.
Naaras nyökkäsi hyvästeli hänet ja lähti.
Kävelin hänen luokseen.
-Päätitkin lähteä, sanoin.
Naaras tuijotti minua ihmeissään.
-Se oli yksi petterin pennuista Höyhen jos oikein muistan.
-Höyhen missä. Kirsikanmarja on?, kysyin.
-Yhm hän lähti jo aamulla aikaisin koska hän ei kestänyt Miksua, Höyhen sanoi.
-Miksu?, kysyin.
-Hyvin sinun näkoisesi kolli olette itseasiassa täysin samanlaisia. Hän on Sukan poika mutta eri emolla Miksu pitää hyvin paljon Kirsikasta mutta Kirsikan mielestä ei ole oikein olla yhdessä jos on sama isä. Hän lähti aamulla kun Varjonliekki tuli hakemaan häntä, Höyhen sanoi ja lähti.
Mutta minä olin Varjonliekki.
Olisiko kolli voinut tehdä niin vain koska piti niin paljon puoli siskostaan.
Juoksin kovaa vauhtia metsään.
Haistoin äkkiä Miksun ja Kirsikanmarjan.
-Kirsikka pysähdy se on Miksu!, huusi nähdessäni heidät.
Tummanruskean kissan keltaiset silmät kiilsivät valossa.
Kirsikanmarja katsoi peloissaan meihiin kumpaakin.
-Se kumpi on oikea Varjonliekki tietää kumppaninsa nimen.
Huusin heti Ruosteturkki.
Miksu huusi Puna.
Kummatkin olivat oikeita vastauksia.
-Korsikanmarja kyllä sinä minut tunnistat muistatko Liekkiklaanin tai kuinka olin mestarisi pentusi ovat Mustatähden tai kuinka Untuva hyökkäsi kimppuusi!, huusin.
-Tule Kirsikka et kai sinä usko häneen hän on vain hieman seko, Miksu sanoi.
-Kirsikka? MINÄ OLEN KIRSIKANMARJA OIKEA VARJONLIEKKI EI OLISI KOSKAAN UNOHTANUT SITÄ MINÄ TAISTELIN TIENI SOTURIKSI ENKÄ AIJO TUHLATA AIKAANI SINUUN MIKSU!, Kirsikanmarja huusi.
Hän juoksi luokseni ja nuolaisin hänen selkää.
-ET TIEDÄ MISTÄ LUOVUT OLET TYHMÄ KISSA KIRSIKKA MINUN KANSSANI OLISIT VOINUT SAADA TURVALLISEN ELÄMÄN OLISIT VOINUT!, Miksu huusi ja katosi metsään.
-Kirsikanmarja ihanaa että lähdit kanssani takaisin, sanoin.
-Kotikisujen maa on liian kummalinen paikka minulle vaikka perheeni asuu täällä, Kirsikanmarja tuhahti.
Nuolaisin ymmärtävästi naarasta.
Illalla palasimme leiriin.
Kaikki olivat olleet huolissaan ja sain huutoa mustahdeltä.
Silti oli mukava tavata Ruosteturkki taas |
Vastaus:
awwwss <3 ^^ Kirsikkamarjakin on niin söpis. Nauroin tuota loppua, kun Mustatähti taas saarnasi Varjonliekille XD Varjonliekki ja Mustatähti eivät taida koskaan tulla kunnolla toimeen ! <3
Saat 10 Kp
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
01.01.2015 12:39 |
Totuus
Pieni pointti: On Kirsikanmarjan aika kuulla totuus kaikesta aivan KAIKESTA. Miten naaras reagoisi Varjonliekki ei välittäisi. Hän luotti Kirsikanmarjaan kaiken tämän jälkeen.
Nousin pystyyn.
-Tule näytän sinulle, sanoin.
Kävelin ulos leiristä.
Tiesin että Kirsikanmarja seuraisi.
Kävelin metsäpolkuja pitkin Kirsikanmarja takanani Liekkiklaaniin.
Menin maanalle ja takasin pinnalle.
Kirsikanmarja tuijotti kaikkea.
Kissat eivät edes välittäneet hänestä vaan jatkoivat hommiaan.
-Mutta-mutta tämähän on se klaani joka hyökkäsi kikissojen kimppuun, Kirsikanmarja vapisi.
-Ei tämä on minun klaanini me emme hyökänneet vaan Untuva, sanoin laskien häntä i hänen selälleen.
-Mistä lähtien miten? Miksi et kertonut minulle?, Kirsikanmarja kysyi.
Se on pitkä tarina mutta jos jaksat kuunnella niin kerron.
Kirsikanmarja huokaisi ja istui alas.
Eräs kotikisu kerran pistettiin koriin ja virtaa pitkin menemään.
Olet varmaan kuullut Veriklaanista nimittäin Veriklaani pelasti naaraan.
Veriklaanin päällikkö Ruoska rakastui naaraaseen mutta juufi ennen pennun syntymää Ruoska kuoli metsän taistelussa.
Uusi päällikkö yritti tappaa Ruoskan kumppanin ja tämän pennun.
Naaras sai yhden pennun ja hän jätti sen kissojen löydettäväksi ja vei toisen pennun mukanaan isäsi, lopetin siihen.
-i-isäni?, Naaras toisti.
-Kyllä hänen nimensä on Sukka äitinne nimihän oli Mango siksi hän nimesi teidät noin toisen sisaresi nimihän taitaa olla Herukka, sanoin.
Kirsikanmarja nyökkäsi.
-Äitisi kuoli viime vuonna jäätyään hirviön alle, sanoin.
Kirsikanmarja oli hetken hiljaa.
-Jatka, hän sanoi.
-Ruoskan poika olen minä, sanoin hiljaa.
Kirsikanmarja perääntyi pari askelta.
-Kuinka et kertonut tuota minulle!!!, Naaras huusi.
-Olit minulle kuin isoveli, Kirsikanmarja sähisi.
-Tuon takia, mauin.
-kun tulin klaaniin jo silloin minuun suhtauduttiin epäluuloisesti ja hylkivästi kukaan ei halunnut olla lähelläni patsi Ruosteturkki joka tietää jo.
-Mieti jos klaani saisi tietää että olen Ruoskan poika he yrittäisivät tappaa minut heti, jatkoin painottaen sanaa yrittäisivät.
Kirsikanmarja tuntui ymmärtävän.
-Sitten tutustuin vääräänlaiseen kissaan nimeltä Ilmapää. Tekmme paljon tuhoa mutta Ilmapää tuntui minulle kuin isältä tai isoveljeltä. Eräänä päivänä löysimme tämän klaanin ja johtajan tapoimme johtajan ja klaani otti meidät kunnioittavasti vastaan.
Ilmapää kuitenkin tippui jyrkänteeltä alas kuolemaansa. Siten jäin johtamaan tätä klaania. Petter alkoi kertoa kaikille kissoille klaanista eikä minulla ollut muuta mahdollisuutta kuin tappaa hänet..., sanoin viimeiseksi.
-MITÄH!, Kirsikanmarja sähähti.
-HÄN OLI KUIN ISÄNI, kissa sähisi.
-Minun oli pakko Kirsikanmarja, sähähdin.
-Voin näyttää sinulle perheesi mutta Petteriä en voi tuoda takaisin, jatkoin rauhallisemmin.
-Haluan perheeni luo, Kirsikanmarja sanoi.
-Hyvä on mutta ei ole mitään järkeä lähteä nyt jäämme tänne yöksi.
Kirsikanmarja epäröi mutta meni kuitenkin sammalpedille.
Minua ei nukuttanut joten jäin istumaan karsomaan tähtiä.
Hiirisydän istui viereeni.
-Lähetin viimeiset partiot matkaan ja yön vahteina ovat Pinjaminsiemen ja hänen oppilaansa Helmitassu.
Epäilin hetken että oppilas pärjäisi mutta päätin että hän saisi pärjätä.
Klaanin pitäisi ymmärtää että maailma ei säälisi.
Hiirisydän häipyi nukkumaan.
Hän nuolaisi matkalla kumppaniaan Pinjaminsiementä.
Suljin silmäni herkeksi ja kuvittelin kuinka metsä tuhoutuisi Liekkiklaanin hyökätessä. Kuinka minä hallitsisin koko metsää.
Tunne tyydytti minua.
Arvioin että vahvimmat soturit metsästä olisivat heikkoja ja eivät hyväksyisi ja yrittäisivät taistella vastaan.
Kohta hekin ymmärtäisivät minun olisi vain päästävä Varjoklaanin pääliköksi.
Minua harmitti että Haukkahalla kuoli siitä kissasta olisi vielä tullut jotain.
Siksi kostan myös Vatukkakynnelle Vatukkakynsi ja Tulitähti saavat kärsiä!
Kävelin kuitenkin sammalpedille nukkumaan.
Heräsin aamulla Kirsikkamarja tutki Liekkiklaanin leiriä.
-Tämä olisi täydelinen metsän kissoille turvallinen paikka pennuille ja...
-Ei tämä on Liekkiklaanin koti ymmärä se, sanoin vihaisesti.
Kävelin tuoresaalis kasalle.
Otin pöllön raadon ja rupesin syömään sitä.
-Sinä vain syöt täällä kun toinen klaanisi näkee nälkää miten kehtaat!?, Kirsikanmarja tuhahti.
-Syö pentusi tarvitsevat ruokaa, vastasin vain.
Kirsikanmarja suutahti kunnes söi hieman.
-Kuinka kauan niiden syntymään on, kuningatar kysyi.
-Pari kuuta saa nähdä milloin pikkuiset päättävät tunkea ulos, Kirsikanmarja vastasi.
Katsoin surullisena.
Haluisin omia pentuja.
Mutta Ruosteturkki oli varapäällikkö.
Halusin niin paljon kuitenkin omia pikkuisia jossa virtaisi minun vereni.
Katsoin alas.
Kirsikanmarja nuolaisi maahaansa ja katosi kuningattarien ja heidän pentujen luo.
Nousin ja katsoin että partiot lähtivät metsästämään.
Kaipasin Ruosteturkkia.
Hänen lämmintä katsetta.
Kaipasin sitä kun hän oli kanssani.
Nousin ja lähdin Kirsikanmarjan luo.
-Tule, Kehräsin ja lähdin juoksemaan ulos.
Kirsikamarja naurahti hieman ja lähti perään.
Juoksimme ympäri metsää.
Hyökkäsin leikkisästi naaraan kimppuun.
-Odottaako Ruosteturkkikin, Kirsikanmarja kysäisi.
-Ei vielä mutta kyllä ne pennut vielä tulevat, vastasin.
Kirsikanmarja hymähti ja jatkoimme matkaa.
Aijoin pitää nyt hauskaa.
Tiesin saavani huudot Mustatähdeltä olimme vain kadonneet leiristä.
Minua se ei kuitenkaan haitannut.
Katsoin haikeasti taakseni vielä kerran.
-Olemme täällä, sanoin.
Katsoin kivistä polkua |
Vastaus:
Helliä tunteita ^^ Varjonliekin tarinan kerrot hienosti aina silloin tällöin kirjan tapahtumista kertoen <3
Saat 10 Kp
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
31.12.2014 14:46 |
Soturi
Pieni pointti: Kastetassu nimitetään mutta mitä tapahtuu?
Heräsin aamulla.
Kastetassu hehkui intoa vaikka hän mulkoilikin minua.
minusta tuntui että hän tiesi että tiesin kuka hän oikeasti on.
Nousin ylös ja venyttelin raajojani.
Päätin osallistua aamupartioon.
Partio matkalla näimme pennun.
Pentu oli jumissa ketunansassa.
Pätimme jäädä tuijottamaan myrkyklaanilaisen kotikisun pennun taistelua.
Hetken päästä Myrskyklaanin partio tuli.
He ryhäsivät meille kun emme olleet auttaneet pentua.
Minua vain nauratti ajatus että olisimme auttaneet kotikisua.
Lähdimme pois pienen kahakan jälkeen.
Aurinko oli nyt huipussaan.
MInua hieman hermostutti asia mutta päätin rohkaista mieleni ja kävellä leiriin.
Kävelin parantajan pesään tapaamaan Kirsikanmarjaa.
Kastetassu oli siellä ja hän oli syöttämässä hänelle kuolonmarjoja.
-HEI MITÄ SINÄ TEET, huudahdin.
-Taivaankajo käski antaa näitä, Kastetassu sanoi heitti kuolonmarjat syrjään ja otti unikonsiemeniä.
Kaikki pesään rynnäneet katsoivat minua vihaisena.
Minua tympi Untuva niin heti kun Kirsikanmarja heräsi tappaisin naaraan.
Söin hiiren välipalaksi.
päätin nukkua hetken.
Herättyäni oli auringonlasku.
Juoksin suurkiven luokse.
Kastetassu ja Mustatähti olivat sen päällä.
Yritin näyttää ylpeälle vaikka olin kaikkea muuta.
Mustatähti nimitti Kastetassun Kastehiutaleeksi.
Silloin Kirsikanmarja raahautui ulos parantajanpesästä.
-EI EI KASTETASSU HYÖKKÄSI KIMPPUUNI HÄN TEKI SEN!, Kirsikanmarja huusi.
Mustatähti vihaisena tuijotti Untuvaa.
-Se on totta!, huusin.
-Mitäh?, kaikki kysyivät.
-Pari päivää sitten selvitin että Kastehiutale on Untuva!, huusin.
-NIIN NIIN NYT SAATTE KUULLA SUUNITELMANI, Untuva huusi.
-ISÄNI OLI MAHTAVA KISSA MUTTAHÄNELLÄ OLI VÄÄRÄT YSTÄVÄT ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ HÄN VEI MEIDÄT KATSOMAAN YSTÄVÄÄNSÄ VARJONLIEKKIÄ! ISÄNI KÄSKI MEIDÄN LÄHTEÄ. ME LÄHDIMME MUTTA MINÄ JÄIN KATSOMAAN. JULMASTI HÄN TAPPOI ISÄNI!, UNTUVA HUUSI.
-Oikeastikko, jotkut kysyivät.
-EIKÄ SIINÄ KAIKKI KUN HÄN NÄKI ETTÄ OLIN JÄÄNYT KATSOMAAN HÄN RAAPAISI SILMÄNI PUHKI ETTÄ MUISTAISIN TÄMÄN HETKEN IKUISESTI. HALUSIN KOSTOA JOTEN SOLUTTAUDUIN HÄNEN KLAANIINSA MUSTATÄHTI OLI JOPA TARPEEKSI TYHMÄ ETTÄ ANTOI MINUN OLLA VARJONLIEKIN OPPILAS. SITTEN SUUNNITELIN KAIKEN HUOLELLA MINÄ USSUTIN KULKUKISSAT BANSKUN JA KIRSIKANMARJAN KIMPPUUN. SITTEN VAIN HOUKUTTELIN ERÄÄN KISSAN AVULLA KIRSIKANMARJAN ULOS AINOASTAAN YKSI OSA MENI PIELEEN HÄN EI KUOLLUT EIKÄ KLAANI KARKITTANUT VARJONLIEKKIÄ ENKÄ MINÄ TAPPANUT HÄNTÄ JOTEN JOS SALLTTE NYT TEEN TYÖNI LOPPUUN!, Untuva rääkäisi ja hyökkäsi kimppuuni.
Taistelin entistä oppilastani vastaan.
Kulkukissoja alkoi rynnimän leiriin.
-Tämä metsä on kohtaminun, Untuva huusi.
Yritin saada kulkukissat irti minusta.
Yhtäkkiä neljä kulkukissaa repivät minut ulos leiristä lehtikatoon.
He tipputivat minut veteen ja Untuva tuli hymyillen perässä.
Tämän sinä ainakin muistat.
Tärisin kylmästä vedestä ja yritin taistella.
HUomasin kuinka Setrisydän juoksi tänne päin auttamaan.
Untuva vain hymähti.
Neljä kulkukissaa painostivat minut lumiseen koloon.
-Saat kokea Ketunhännän kohtalon.
Sitten suuri kasa lunta tippui kolon sisään käynnin tielle.
Kolo oli täynnä loskaa ja huomasin että vesi oli nousemassa.
vihaisena kaivoin tietä ulos.
Untuva ei tuntunut siltikkkään tietävän voimiani.
Untuva taisteli setrisydäntä vastaan.
Kaivoin kunnes lumikerros oli ohut
Ei kestänyt kauaa kun Untuva iskeytyi sitä vasten ja tippui alas veteen.
Hyppäsin hänen päälle.
Untuva potki minua ja muuta lopulta kuitenkin päästin irti loikin ulos täytin uloskäynnin.
Untuva saisi kuolla omassa loukussaan.
Jonkun takia Untuva halusi että hänen uhrinsa kärsisivät.
Loikin pois Setrisydämen kanssa.
En voinut olla huomaamatta kuinka kolli kääntyi mmonta kertaa katsomaan taakseen.
Tiesin kuinka paljon Setrisydän oli Untuvasta pitänyt.
Raivohullu kissa ei kuitenkaan voinut vastata tunteisiin.
Säälin Setrisydäntä.
Samalla myös kadehdin hän oli niin uskollinen että oli luopunut rakkaudesta klaanin tähden.
Setrisydän laahasi klaaniin.
MOni yritti kysyä minulta Untuvan isästä mutta en vastannut.
Otin tuoresaalista ja menin nukkumaan.
Aamulla herättyäni Mustatähti mulkoili minua.
Hän kuitenkin lähti.
Kirsikanmarja lenkkasi luokseni.
-Varjonliekki kerro minulle totuus. Tapoitko sinä Petterin?, hän kysyi |
Vastaus:
Uuuuuuu wuhuuuuuuu =DD Mahtava tarina !! <3 Love it <3
Harmi kun Kastehiutale kuoli, mutta toisaalta tuo oli niin hullu, että huh huh. Varjonliekistä on alkanut tulla taas lemppari hahmoni ^^
Saat 9 Kp
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
31.12.2014 10:28 |
Vaara
Pieni pointti: Kirsikanmarja on kadonnut. Naars löydetään mukiloituna järven rannalta Varjonliekki tietää että Kastetassu on kaiken takana mutta ei voi todistaa sitä. Samaan aikaan Kastetassu yrittää saada työnsä valmiiksi eli tappaa kirsikanmarjan. Hän myös yrittää syöttää klaanilaisille valhetta että varjonliekki on kaiken takana.
Pieniä untuvapalloja tippui taivaalta.
Ne värjäytyivät punaisiksi.
Hyökkäsin yhden kimppuun mutta kun puraisin sitä se maistui Kirsikalle.
Heräsin hädissään.
Krsikanmarja.
Näin että Kadtetassu tuli märkänä leiriin.
Selkäpiini valtadi tunne että Kadtetassu oli tenhyt jotain naaraallle.
Ei Kirsikanmarja nukkui turvassa Mustatähden kanssa ja sinne edes Kastetassu ei pääsisi.
Käänsin kylkeä unohdin huolenk ja jatkoin unia.
Heräsin aamuna ulvontaan.
-mitä on tapahtunut!, kysyin Setrisydämeltä.
-Krsikanmarja hän on kateissa, Setrisydän tuhahti.
Juoksin äkkiä metsään peläten että Kastetassu oli tappanut pahaa aavistamattoman naaraan.
Kaksi kissaa juoksivat pimeässä metsässä peräkkäin.
Toinen yritti paeta mutta kompastui kantoon.
Toisen kissan silmissä kiilui verenhimo.
Veri läiskyi metsään ja tahrasi sen.
Juoksin piqtkin metsää kunnes haistoin verta.
Kannon juurella oli hyvin paljon verta.
Kirsikanmarja!
Seurasin verivanaa alas jossa näin Kastetassun.
Kastetassu oli lyömässä Kirsikanmarjaa kuoliaaksi.
-MITÄ SINÄ TEET?, huusin.
Kastetassu kääntyi ja laski tassunsa.
-Löysin hänet näin tummanruskeitten karjojen ympäröimänä, Kadtetassu huusi ylös.
Yhtäkkiä partio oli takanani ja kaiki mulkoilivat minua.
-Heti kun Kirsikanmarja herää saamme tietää totuuden eikö, huusin Kastetassulle.
Kastetassu murahti ja partio lähti viemään naarasta parantajan pesään.
Loikin heidän perässään mutta minua ei päästetty naaraan luo.
Kastetassu päästettiin.
En voinut kertoa kennelekkään tästä.
Voisin kertoa näystäni mutta ei kukaan tiennyt että Kastetassu oli Untuva.
He eivät ymmärtäisi siis Untuvapalloja.
Jos en voisi mdnmä Kirsikanmarjan luokse voisin pitää Kastetassulle arvioinninsiihen ei kuitenkaan olisi kauaa kun Kastetassu olisi soturi.
Viitoin Kastetassun luokseni ja kerroin metsästys arvioinnista.
Kissa närkästyi muistaessaan että olin yhä hänen mestainsa.
Hän vain nyökkäsi ja loikki metsään.
Lumisessa metsässä olisi vaikeampi löytää riistaa.
Mennessäni vartioimaan Kastetassua näin lumessa veriläiskät.
Mietin miten Kirsikanmarja oli lähtenyt keskellä yötä metsään ja mistä Kastetassu tiesi sen.
Katsoin kuinka Kastetassu tappoi saaliitaa.
Jokin siinä vaivasi minua.
En tiennyt mikä.
Arvionnin jälkeen meillä oli isokasa saaliita.
Palasimme leiriin jossa kuulimme että Kirsikanmarja toipuisi.
Silti siinä kestäisi kauan ja hänen pennuistaan ei oltu varmoja elivätkö ne yhä.
Näin kuinka Kastetassun kynnet tulivat esille kun hän kuuli että naaras eli yhä.
Käskin Kastetassun syömään ja otin itsekkin rastaan.
Nielin viimeisetkin lihapalat ja päätin mennä ottamaan selvää mitä todennäköisesti ol itapahtuntut.
Kastetassun lisäksi olinvain yksi oppilas.
Omenatassu.
Kaunis naaras.
Hän oli Setrisydämen oppilas.
Menin Omenatassun luo.
-Hei, sanoin.
-Hei, Omenatassu vastasi.
-Tapahtuiko viime yönä mitään kummalista, kysyin.
-No ei muuta patsi Kastetassu lähti kuulema vaihtamaansammalia ja hänellä kesti tosi kauan, juuri oppilaaksi nimitetty pentu inahti.
-Kiitos, sanoin vain ja juoksin Kirsikanmarjan ja Mustatähden pesälle.
Haistoin heti että kAstetassu oli ollut siellä.
Sitten huomasin jonkun oudon esineen.
Siellä haisi maito.
Kastetassu oli houkutellut Kirsikanmarjan ulos maidolla joka oli hycäksi hänen tuleville pennuille.
Seurasin heidän hajujälkeä ulos leiristä.
Siellä naaras oli raapaissut Kirsikanmarjaa ja pako oli alkanut tästä löhtien myös minun ruskeat karvat oli sirotellut paikalle.
Nyt tajusin myös miksi Kastetassu oli läpimärkä.
Kun hän oli märkä hän vain haisi vedelle ei millekkään muulle.
Eikä hänn karvoja irtoillut.
Ruosteturkki tuli luokseni.
-Mikä on? Hän kysyi.
-Kastetassu hyökkäsi Kirsikanmarjan kimppuun ja todistan sen vielä mutta en tänään.
-Miten milloin?,kysymykset tulivat.
-Näät sitten, sanoin kumppanilleninja lähdin.
Palattuani leiriin Mustatähti tuli luokseni.
-Tule mennään minun pesääni, hän sanoi.
Kävelimme sinne.
-Minusta on aika nimittää Kastetassu, .hän sanoi.
Omasta mielestäni hän oli liian nuori mutta en voinut väittää vastaan.
Nyökkäsin vain.
-Hyvö huomenna auringonlaskun aikaan, Mustatähti muræhti |
Vastaus:
Minä kun luulin, että Kastetassu olisi mukava tyyppi D= Ei sittenkään taida olla. Tämä selvensi paljon asioita =) Keksisit hyvin juonen ja tykkäsin tuosta salamyhkäisyydestä tarinassasi.
Saat 9 Kp ^^
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
27.12.2014 17:47 |
Oikea Varjonliekki
Pieni pointti: Varjonliekki yrittää sivuttaa mietteensä Kastetassusta. Oppilaan voimat ja taistelukyvyt ovat aivan liian hyvät. Silti hän haluaa selvittää kuka on oikea Varjonliekki. Sen selvitämisessä paljastuukin asioita joita Varjonliekki ei osannut odottaa.
Seuraavana aamuna heräsin aikasin.
Muistin että olin luvannut Kastetassulle vapaapäivän.
Tiesin jo mitä tekisin.
Aion etsiä oikean Varjonliekin.
Pujahdin ulos leiristä.
Lähdin Kaksijalkalaa päin.
Matkalla metsästin itselleni hiiren.
Oli hermostuttavaa mennä ukkospolkua pitkin.
Ei siksi että pelkäisin hirviöitä vaan siksi että näin sen.
Pystyin näkemään kun emoni jäi hirviön alle.
Niityillä pystyin näkemään kuinka se tulipunainen karvakasa hyppäsi isäni päälle ja tappoi hänet.
Sen minä kostaisin kaikille metsän kissoille.
Pitkän matkan jälkeen vihdoin olin kaksijalkallassa.
Kaduilla oli vaikea kävellä koska ne olivat kivivset.
Pienillä poluilla vaelteli kulkukisuja jotka kerjäsivät ruokaa.
Vastaani tuli sitten ruskea kissa keltaisilla silmillä.
Se oli hän.
Hyökkäsin kissan kimppuun.
-KUKA OLET!, huusin.
Kissa oli täysin avuton ja pyysi vain apua.
-O-len Sukka..., kissa sanoi.
-Sukka hmmph Kirsikkakin oli parempi nimi.
-Kirsikka? tiedätkö missä hän on?, yhtäkkiä kolli huudahti.
-Kirsikkanmarja on hyvä ystäväni löysin hänet Petterin kanssa, sanoin.
-Tunsitko Petterin kuule sinun on tultava katsomaan perhettäni, Sukka sanoi ja rupesi työntämn minua kohti taloa.
Livahdimme kissan luukusta sisään.
-Kuka hän on?, tyly naaras kissa kysyi.
Naaras oli pikimusta ja hänellä oli kauniit vihreät silmät.
-Öhm en ole varma mutta hänellä on tietoa Petteristä, Sukka vastasi.
Naaraan hntä tippui alas.
-Olen Varjonliekki, sanoin.
Naaras asteli pari askelta taakse.
-o-onko sinulla oma klaani?, naaras kysyi.
-Ei, vastasin koska huomasin että naaras pelkäsi.
-MInä olen Safir ja olin Petterin kumppani, Safir kertoi.
-Minä olen Kirsikan isä, Sukka sanoi.
-Niin kuulin että Petter tappettiin jonkun kissan nimeltä Varjotassu toimesta, sanoin valehdellen.
Safir katsoi maahan.
-Petterin kuoleman jälkeen yksi pennuistamme katosi Untuva.
Palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen.
Kastetassu oli Untuva.
MINÄ olin raapaissut Kastetassun silmän pois.
-A-anteeksi minun on mentävä, sanoin juosten pois.
Jos Kastetassu oli Untuva se tarkoittaisi että hän haluaisi kostaa isänsä kuoleman ja silmänsä.
Se ei silti selittäisi ollenkaan mistä hän oli saanut taisteutaitonsa.
Kävelin tietä pitkin päästäkseni pois kaksijalkalasta
Jos Kastetassu haluaisi kostaa hän saisi kostaa minulle aivan rauhassa.
Päätin jäädä kaksijalkalaan vähäksi aikaa.
Nyt saatoin nähdä kuinka emoni toi Sukan tänne jätti hänet hyviin hoiviin.
Kuinka Sukka kasvoi leikkien tapasi Prinsessaa ja Sottaa.
Oliko Kotikisun elämä sittenkään niin hullumpaa.
Juoksin leiriin.
Sanoin Ruosteturkille että muutamme kaksijalkalaan.
Kissa ensin ei suostunut mutta sitten lähti kanssani.
menimme kaksijalkalaan ja löysimmme kodin helposti.
Ei kauaakaan kun saimme pentuja.
Kaksijalkamme ei lähettänyt heitä pois.
Ulkona otimme aurinkoa ja söimme kotikisu ruokaa ja parhaimpina päivinä saimme jopa linnun kiinni.
Aloin vanheta.
Huomasin sen
Kerma ja lotkottelu olivat tehneet minusta vanhan.
Varjoklaanillekkin kuului hyvää.
Kastatähti oli päällikkö.
Hänen kumppaninsa oli Lehtokynsi joka oli Kirsikanmarjan poika.
Elämä oli raiteillaan.
Nuokuin Ruosteturkin kanssa kaksijalan pesässä.
-HERRÄÄ ISI, Niilo huusi.
-Mitä nyt?, kysyin pojaltani.
-Naapurin muummo jakaa kelmaa taas, pentu jatkoi.
Hyppäsin iloissani pystyyn ja juoksimme koko sakki mummon luo.
Martta toinen tyttäreni hyppi päälleni juoden kerman kupistani.
Vanhenin vanhenin kunnes nukuin pois.
Tähtiklaani oli siti odottamassa minua.
Olin onnelinen.
Säpsähdin hereille.
Olinko Tähtiklaanissa vai oliko kaikki tuo vain unta.
Näin hiljaa selvemmäksi tulleen isäni.
-Hei, Ruoska naukui.
Peräännyin.
-Olenko Tähtiklaanissa?, kysyin.
-Et onneksi ja elossa yhä, isäni sanoi.
-Sinulla on äitisi ruskea turkki.
En osannut vastata.
-Tähtiklaani lähettää sinulle unia hyvästä elämästä ilman klaania että lähtisit sinun TÄYTYY taistella vastaan ja tehdä suunitelmasi loppuun asti!, Ruoska huusi.
-Mutta muista olemme ylpeitä sinusta, emoni sanoi takaani.
Olin kääntymässä katsomaan mutta he kummatkin haihtuivat pois.
Heräsin metsäpolulta.
Minun olisi palattava klaaniin heti.
Loikin pimeään metsään.
Minua alkoi jopa hieman pelottaa nukahtmaminen koska jos nnukahtaisin saattaisin saada päähäni vaikka muuttua näyttelykisuksi.
Loikin metsää pitkin yrittäen pitää itseni kiireisrnä ja valppaana etten väsyisi.
Ukkospolulla onneksi pysyin hereillä vain koska hirviöiden mylinä ei antanut kenenkään nukkua.
Vihdoin aloin haistaa nrmit hajut.
Aamu alkoikin sarastaa.
-olemme ylpeitä sinusta sanat alkovat soida päässäni.
Nyt tiesin mitä tämä tarkoitti.
MInä en ole Varjonliekki.
Olen tavallinen kissa.
Mutta Kastetassu toi Varjonliekin esille.
Ja hän saa maksaa siitä seuraukset |
Vastaus:
Ooohhhh O.o Nyt meni hieman sekavaksi XD Toivottavasti seuraava tarina kertoo lisää.
Muuten jos jaksat ja haluat niin voisit taas päivittää hieman vieraskirjaan Liekkiklaanin kissojen määrästä jne. Kerrot vaikka että ketkä ovat sotureita jne.
Saat tarinasta 10 Kp.
- Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
27.12.2014 10:48 |
Koti
Pieni pointti: Liekkiklaanin luola on tuhoutunut ja heidän täytyy elää metsässä lehtikatokin. Silti uudet vaarat vaanivat lumimaisemissa. Ketunhäntä on hyvin epävarma johtamaan klaania Varjonliekin poissa olessa.
Kissat hyppivät joen yli hiljaa.
Tummat hahmot liikkuivat verkkaasti.
He katosivat maanalle kunnes tulivat suurelle aukiolle.
Aukiolla oli vain hieman lunta koska sitä peittävät kasvit ja puut olivat tiiviisti kiinni.
Silti tuulikaan ei päässyt ja täällä oli yllätävän lämmin.
Kissat juoksivat kohti omia pesiään.
Ketunhäntä järjesti uutta partiota.
Klaani oli menettänyt paljon kissoja osa oli menehtynyt taistelun jälkeen vammoihinsa.
Vahvimpia ja kokeneimpia sotureita oli enää kymmenen.
Vasta nyt tajusin kuinka huonosti Liekkiklaani taisteli muita kissoja vastaan.
Ketunhäntä Tippaturkki Maitokynsi Lumihaukka Yrttiturkki Pinjaminsiemen Sienihäntä Tulisade Haukanhäntä ja Hiirisydän olivat ainoat elossa olevat vahvemmat soturit.
Olihan heitä silloinkin enemmän kun. Varjoklaanilaisia mutta he osasivat taistella paremmin.
Menin Ketunhännän luokse.
-Haluan aloittaa koulutuksesi uudelleen.
-Mitäh? Olen varapäällikkö miksi???, hän kysyi hieman vihaisena.
-Varjoklaanilaisia sotureita ja oppilaita on ehkä 7 jos minua ei lasketa.
-Teitä taas oli yhteensä oppilaina ja sotureina yli 20 ja he voittivat ! Teidän koulutuksessane on jotain vikaa joten aloitan kouluttamalla sinut, sanoin.
Ketuhännän punainen häntä valkoisella päällä viskoi vihaisesti.
Hän lähti häntä pystyssä.
Hyvästelin klaanin ja lähdin.
Juoksin pieniä reittejä takaisin Varjoklaaniin.
Mustatähti mulkoili minua koska olin ollut kauan poissa.
Sitten tajusin etten ollut pessyt turkkiani.
Liekkiklaanin haju tulvi turkistani.
-Mistätuon hajun olet turkkiisi saanut?, Mustatähti kysyi.
-Tiesin että lähellä meitä majailee kissoja en vain tiennyt niitten määrää epäilin yhtä pientä perhettä. Kun kuulin että olitte lähteneet niitten perään lähdin mukaan mutta kun pääsin paikalle taistelu oli ohi mutta pari kissaa hyökkäsi kimppuuni. En ailti ole varma onko heillä edes kynsiä, kehräsin huvittuneesti.
Mustatähti murahti ja lähti kävelemään kohti Kirsikanmarjaa.
Huokaisin helpotuksesta ja suuntasin Kastetassun luo.
Hän nuoli oppilaiden pesässä haavoja.
-Huomenna ei ole harjoituksia jotta voit toipua rauhassa, sanoin.
-Kiitos, Kastetassu sanoi.
Kävelin pois.
Söin ja menin sitten nukkumaan.
Minua huoletti yhä Liekkiklaanin koti.
Kun kaikki muut olivat nukahtaneet nousin ja hiivin aukiolle.
Nostin loput tuoresaaliit ja menin pientä piikkistä polkua pois leiristä yövartijoiden huomaamatta.
Tuoresaalista tullut haju kuitenkin herätti toisen vartijan huomion.
Nopeasti heitin saaliit takaisin kasaan ja livahdin ulos leiristä.
Käpäliäni paleli kun astelin lumisessa maassa.
Oli pilkkopime mutta yönäköni oli hyvä.
Muistin kuinka Liekkiklaanin kissoilla ei ollut minkään laista talvikarvaa.
Hiivin tunnelia pitkin Liekkiklaaniin.
Näin Ketunhännän ja Kastetassun.
Hiivin lähemmäksi kuuntelemaan.
-Heti kun minusta ollaan nimittämässä soturia lukitset Varjonliekin sinne karhunpesään sillä aikaa kun hän yrittää paeta huolehdi että häneltä loppuu hiljalleen happi ja hän kuolee se on ainoa asia mitä haluan, Kastetassu supetti.
-Ja minusta tulee Liekkiklaanin päällikkö, Ketunhäntä tyytyväisenä murahti.
Tajusin että Liekkiklaanisakaan kaikki eivät olleet omistautuneita.
Koko seuraavan yön menin pientä väliä joelta karhun pesälle tehden siitä kostean ja mutaisen.
Heti samulla menin Ketunhännän luokse.
-Tule aloitetaan harjoittellu, sanoin.
Kissa nyökkäsi kuten eilistä ei olisi tapahtunutkaan.
Kävelin kohti karhun pesää.
Kun pääsimme pesälle pyysin että hän hakisi minulle sieltä yrttejä.
Ketunhäntä ensin oli epävarma mutta sitten meni. Karhunpesän onkaloihin.
-Varjonliekki tule auttamaan, huuto kuului melkein heti.
Tiesin tasan tarkkaan kuinka monta askelta pystyin menemään ennen mutaa.
-Luulitko että menisin ansaasi?, yhtäkkiä kuulin.
Näin Ketunhännän takanani.
Hän hyökkäsi kimppuuni ja iskeydyimme mutaista seinää päin.
Kuului hieman jyrinää kunnes lumi tukki sisään käynnin.
Selkäni oli kuitenkin jumissa mudassa.
Tunsin uppoavani mutta tassuni ilmassa en voinut tehdä muuta kuin huitoa.
Kylmä alkoi myöskin tulla sisälleni.
Ketunhäntä nousi ja tunki tassunsa kaulaani.
-Luuletko että Liekkiklaani ansaitsee sinut? Ei saat jäädä tänne kuolemaan eikä kukaan löydä sinua! Minä johdan liekkiklaanin taistoon ja Liekkiklaani saa asua teidän klaaninne metsässä aivan rauhassa minä sen johtajana!, Ketunhäntä huuSi.
Ensin tuntui että uppoaisin mutta pakkasessa muta alkoi jäätyä.
Ketunhäntä hymyili ja heitti päälleni lisää mutaa niin että vain pääni oli poiss mudaSta.
Ei kestänyt kauaa kunnes en pystyn liikkumaan.
-Voi ei niin vahva Varjonliekki kohtaa nyt loppunsa tekisinkö sittenkin sen nopeasti.
Kuulin ääniä.
Olin aloittamassa huutamisen kun Ketunhäntä heitti suullenikin mutaa.
Sitten se roiskui silmilleni kaikki oli pimeää.
Äänet hiljalleen katosivat.
Yhtäkkiä Ketunhäntä alkoi vaikeroida.
Hän ei ollut huomannut että sisäänkäynti oli tukkiutunut.
Yritin ruvate liikkumaan lisää.
Käytin kaikki voimani.
Ja muta särkyi.
Nousin mudan sotkemassa turkissa vihaisesti nousten.
Ketunhäntä ei huomannut minua yrittäessään kaivaa tietä ulos.
Vihasesti heitin hänet syrjään.
Ketunhäntä hyökkäsi koska tiesi mitä tapahtuisi jos jäisi kiinni.
Pakotin Ketunhännän pää mutaan heti kun häneltä meni taju otin sen pois.
Puraisin Ketunhännältä hännän pään poikki muistoksi.
Kaivoin itseni ulos ja raahasin Ketunhäntää mukanani.
Raahasin Ketunhännän Varjoklaaniin.
Kerroin että hän johtaisi Liekkiklaania ja että hän yritti tappaa minut.
Mustatähti meinasi tappaa hänet mutta Kastetassu pelasti hänet.
Illalla näin kuinka Kastetassu lähti kävelylle Ketunhännän kanssa.
He pysähtyivät järven rantaan.
-Toivottavasti osaat uida!, Kastetassu huusi ja leikkisästi hyppäsi veteen.
Ketunhäntä seurasi ja hänestä saattoi huomata keneen oli rakastunut.
He menivät järven keskelle.
Uin itsekkin yön varjossa lähemmäs.
-Sanoin että tapa hänet vasta kun olen soturi, Kastetassu moitti vedessä.
-Hän yritti tappaa minut joten päätin antaa opetuksen, ketunhäntä vastasi
Kastetassy vain nyökkäsi.
Ihmettelin miksi he lähtivät suuntaan jossa oli kukkula ja vedestä pitäisi hypätä kukkulalle joka olisi hyvin vaikeaa.
Huomasin että ketunhäntä ei osannut uida vaan otti tukea Kastetassusta.
Ensin Ketunhäntä auttoi Kastetassun ylös.
-Vhrr järvessä alkaa olla pieni kerros jäätä,kolli sanoi.
-ala tottua koska järvi on nyt kotisi.
Kastetassu tunki pakolla Ketunhännän paksun ja vahvan jään alle mitä oli hieman keskemällä.
Sitten kissa ui takaisin rantaan jossa ei ollut kukkulaa nuoli itseään ja lähti.
Näin kuinka Ketunhäntä ulvoi apua kunnes hiljalleen vajosi pinnan alle.
Järvi oli nyt hänen Koti.
|
Vastaus:
Hyvä tarina taas =) Sinulla riittää mielikuvitusta.
Pravoo pravoo ! Tarina ei edes mennyt liian nopeasti =)
Kastetassusta on tullut aika murhanhimoinen O.o
Saat 12 Kp ^^
- Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
26.12.2014 12:41 |
Niin lähellä mutta niin kaukana
Pieni pointti: Klaanin alueella alkaa liikkua oudon hajuinen kissa jota kukaan ei näe. Kissa hyökkää heikoimpiin ja kukaan ei näe sitä. Kastetassunkin kimppuun yritetään hyökätä mutta...
Keltaturkki raahautuileiriin verisenä.
Hän teki vielä yhden askeleen kunnes kaatui.
-Mitä on tapahtunut!, Mustatähti mylvi vihoissaan.
Viime taistelusta Myrskyklaanin reviirilä Keltaturkki oli saanut silmiins iskun ja niitä vielä paraneltiin.
Kukaan muu paitsi klaaninjäsenet eivät kuitenkaan tienneet asiasta.
-Kissa se oli kissa!, Keltaturkki kerran vielä puuskahti ennen kun nukahti.
Taivaankajoja Pikkupilvi yhdessä raahasivat naaran parantajan pesään.
Seuraavana päiivänä Minä Mustatähti ja Ruosteturkki kysyimme Keltaturkilta kysymyksiä.
-Kuka teki tämän?, Ruosteturkki aloitti.
-E-en ole varma haistoin oudon hajun ja sitten joku kissa hyökkäsi kimppuuni...
-Nyt riittää, Taivaankajo tuli jo hätistelemään.
-Odottakaa vielä yksi asia!, Keltaturkki maukui.
-Olkaa varuillanne tämä kissa tietää nimenomaan reviirimme ja vanhat haavamme et voi paeta et voi taistella ketään ei pitäisi päästää yksin pois leiristä!
Huolestuin sillä Kastetassu oli lähtenyt yksin.
Juoksin suoraa päätä kohti metsää.
Löysin Järkäleen.
Kissa kirosi vihaisena kun haavat kirvelivät.
Järkäleen kimppuun oli selvästi hyökätty täällä.
Verta oli paljon joten taistelu oltiin käyty.
Jos joku klaanilaisista olisi hyökkäyksen takana hänellä olisi varmasti haavoja.
Järkäle oli tippunut alas tästä ja vierinyt rantaan.
Kuulin läheisestä puskasta rapinaa.
Kastetassu.
Hiivin puskan luo ja katsoin sisään.
Kastetassu puri ja raapi itseään.
Peräännyin ja juoksin Järkäleen luokse.
Rupesin raahaamaan kollia kohti klaania.
Tiesin mitä Järkäle ajatteli Kastetassusta yritikö oppilas kostaa?
Raahasin kollia pakolla mukanani vaikka hän valitti asiasta.
Kun pääsimme klaaniin leiri oli melkein tyhjä.
Juoksin Ruosteturkin luo.
MItä on tapahtunut?
-Kastetassun kimppuun hyökättiin hän puolustautui ja kuulema löysi kissan pesän... mutta, Ruosteturkki kertoi
-MItä mutta?
-Pesä on Liekkiklaanin talvipesä! juokse äkkiä vie heidät pois Mustatähti otti hyökkäysjoukon ja on tappamistuulella!, Ruosteturkki sanoi.
Vastaamatta lähdin juoksemaan.
Menin oikoreittejä jotka vain minä tunsin.
KUn pääsin paikalle joukko Kastetassun kanssa raapivat itselleen teitä sisään.
Muuri ei kesteäisi...
Juoksin toiselle puolelle.
Kuulin pentujen hätähuudot.
Menin pienestä kolosta mitä aina käytin sisään.
-MItä tämä on?, Hiekkamarja kysyi.
Jotenkin Varjoklaani on löytänyt teidätteidän pitää paeta.
-MIksi olette noin laihoja, kysyin vielä.
-Koska ystäväsi Kaste sanoi että olet sairas ja tarvitset ruokaa hän otti kaikki hiiremme.
-En ole teidän täytyy paeta!
Autoin kissoja ulos kun Pihlajakynsi pääsi jo sisään.
Hän ei huomannut minua pimeässä luolassa.
Muita Varjoklaanilaisia alkoi tunkea samasta aukosta.
Vahvat soturit ja pennut olivat jo ulkona.
Entä klaanivanhemmat oppilaat ja kuningattaret.
Näin kuinka Esmeraldo klaanin vanhin kompuroi Mustatähden otteessa.
Hyökkäsin päällikön kimppuun.
Esmeraldo hyppäsi äkkiä pakoon aukosta.
-Katsokaa he pakenevat tuosta aukosta!, Kastetassu huusi.
Viimeinen klaanivanhin Ruohoturkki hyppäsi ulos.
Kastetassu retuutti yhtä oppilasta.
Hyökkäsin hänen kimppuun.
-Peräntykää peräntykää paetkaa aukolle!, huusin
Kaikki olivat jo ulkona paitsi minä.
Hypääsin äkki ulos.
Suljin kivellä oven.
-Paetkaa äkkiä ei kestä kauaa kun kissat päsevät läpi.
-Täällä on kylmä!, pennut maukuivat.
Soturit onttuivat kantaen pentuja.
Nostin viimeisen pennun Kukkapennun syliini ja lähdin
kävelemään.
-Tuolla he ovat!, huuto kuului.
Käännyin katsomaan ja näin Tammiturkin.
Käskin kaikkien juosta ja auttaa joko pentuja tai vanhimpia.
Kukkapennun emo nappasi hänet minulta ja menin auttamaan Mirhamia.
Mirham oli Esmeraldon kumppani ja he oivat olleet yhdessä pennusta asti.
Esmeraldo ja Mirham olivat mys ainoat jotka eivät suostuneet vaihtamaan nimiä.
Heillä on yksi pentu ja sen nimi oli Hiekkamarja.
Tiesin että Hiekkamarja piti minusta mutta Ruosteturkki oli jo minun kumppani.
Autoin äksyä naarasta pakenemaan.
Yritin kiirehti koska päivänvalossa minut tunnistettaisiin.
Yhtäkkiä kaikki pysähtyivät.
-Mitä te teette?!, huusin.
-Me emme pakene taistelemme taistelumme!, klaani huusi.
Hiekkamarja juoksi luokseni.
-Vie pentuja turvaan ja klaanivanhimpia tuolla on vanha karhuntalvi pesä johon me kaikki mahdumme. emme voi mennä kaikki sinne koska mutten he huomaisivat.
Pentueita oli neljä ja yhteensä pentuja oli 11.
HUomasin kuinka Hopeasade suojeli kahta pentuaan.
Nappasin Kuura ja Pakkaspennun häneltä ja vein ne turvaan.
Emo oli kuintenkin seurannut minua.
-En jätä pienokaisiani!, hän huusi.
-Muut tarvi..
-Ei, hän vain kiljahti ja rupesi asettelemaan sammalta pentujen päälle lämmikkeeksi.
Hiljaa livahdin ulos pesästä ja täytin sitä hieman sammaleella.
Yritin juosta etsämään sen mutta en voinut.
Esmeraldo kuoli.
Kastetassun suusta valui verta.
Hän maukaisi tyytyvisenä ja jatkoi taistelua.
Mirham lysähti kumppaninsa päälle.
En koskaan ollut nähnyt äksyn naaraan näyttävän tunteita mutta nyt hän itki.
autoin Mirhamia raahaamaan klaanivanhuksen ruumiin karhunkoloon.
Mirham jäi sinne itkemään.
HUomasin minkälaista tuhoa oppilaani aiheutti.
Yritin estää mutta hän myös tappoi Kukkapennun ja Hiekkamarjan juuri soturiksi nimitetyn pojan Marjapuskan
Mistä oppilas oli saanut voimat tappaa nämä syyttömät kissat.
Ei kestänyt kauaa kunnes aloin raahata kuolleita kissoja pelkästään pois lamaantui nähdessään poikansa kuolleen.
Kastetassu hyökkäsi viimeisen kerran ja sai viimeisen uhrin.
Varjoklaani perääntyi.
Ruumiitten määrä oli lukematon.
Miten oppilaani pystyi tappamaan noin hyviä sotureita...
Menin karhunkoloon.
Moni itki menettettyjä kissoja.
-Hyvät Liekkiklaanin kissat tänään menetimme monia hyviä kissoja kuten varapäällikömme Hiekkamarjan ja vanhimman kissamme Esmeraldon. Silti on minun tehtävä pari työtä uusi varapäällikömme on Ketunhäntä Hiekkamarjan serkku ja olen myös kuullut että Hopeakukan pennut ovat tarpeeksi vanhoja oppilaiksi. Pakkastassun mestari olkoon Ketunhäntä ja Kuuratassun Misteliturkki. Hopeakukka sinä siis jäät klaanivanhimmaksi Mirhamin ja Sydänsilmän kanssa?, kysyin vielä loppuun.
kissa nyökkäsi.
Sori lyhyestä ja nopeasti menevästä (tylsästä tarinasta) ja kirjoitusvirheistä. Huom! Liekkiklaanin tälläiset menot tapahtuvat noin ei niin kuin muissa klaaneissa
|
Vastaus:
O.o Uuu pelottavaaa ja siistiä. Hyvä idea taas tarinassasi. Oli jännittävää lukea tuota taistelu kohtaa vaikkakin Kastetassu oli aika karsea D= Tarina meni hieman nopeasti, mutta en mielestäni nähnyt virheitä ainankaan kauheasti ^^
Saat 10 Kp.
- Taivaankajo
Ps. sori odotus =( |
|
| Nimi: Varjoinliekki |
25.12.2014 07:12 |
Kastetassu
Pieni pointti: Kastetassu on Varjonliekin uusi oppilas. Naaras kätkee itseensä monia salaisuuksia ja sokea vasen silmä epäilyttää Varjonliekkiä. Kuka naaras on ja mitä hän haluaa
Kastetassu riuhtoi korvaani leikkisästi.
-Olet laiskin mestari ikinä!, hän huusi.
Naaran vitivalkoinen turkki oli melkein näkymätön lumessa.
-Pidetään vapaapäivä ensimmäisenä valkoisena päivänä!, huusin.
Kastetassu tuhahti kun itse taas kierryin takaisin nukkumaan.
Päivällä heräsin ja huomasin että Kastetassu oli poissa kenellekkään ilmoitamatta.
Asia epäilytti minua hieman mutta kiinnostukseni meni kisaan Pihlajakynnen kanssa kumpi saisi mehevän pulun.
Lunta satoi ruskealle turkilleni.
Yritin nuolla siitä hienoa mutta turkki oli aivan sotkussa.
Pennut leikkivät iloissaan lumessa mutta myös huonoja uutisia oli.
Kuulin kuinka yksi pentu yskähti ja tärisi.
Valkoyskä.
Katsoin kuinka vanhinta haudattiin
Mustayskä.
Näin kuinka emo taisteli maidosta.
Ruuan puute.
Nämä asiat olisivat lehtikadon ongelma.
Silti kaikki olivat onnelisia enkä voinut rikkoa sitä.
Huomasin kuinka Kastetassu tuli leiriin.
Hän linkkasi.
-Mitä on tapahtunut?, Taivaankajo kysyi ja riensi oppilaan luokse.
-Varjonliekki käski minut metsästämään Jokiklaaniin yksin!, Kastetassu huusi.
Kaikki katseet kääntyivät syyttävästi minuun.
-Sanoin että pidä vapaata, murahdin.
Oppilas alkoi itkemään.
-Ehkä se oli minun vika sitten anteeksi Varjonliekki, oppilas vinkui.
Klaaninjäsenet tuijottivat minua vihaisesti.
Ruosteturkki oli taas pettynyt.
-Odottakaa ihan oikeasti sanoin hänen..., klaaninjäsenet kuitenkin kaikki käänsivät selkänsä minulle.
Mikä Kastetassua riivasi?
Miksi hän mustamaalasi minua?
Heräsin seuraavana aamuna.
Taivaankajo juoksi luokseni.
-pidän Kastetassun luonani vielä tämän päivän,Taivaankajo murahti ja lähti.
Huomasin että Ruosteturkki ei ollut tullut viereeni yöksi.
Kirsikanmarja tuijotti minua surullisesti.
Juoksin leirin uloskäynnille ja viittasin hännäläni entisen oppilaani mukaan.
Kirsikanmarja juoksi perääni.
-Mitä tuo eilinen oli?, Kirsikanmarja kysyi.
-En tiedä sanoin hänelle että pidä päivä vapaata.
-Tuo arpi hänen silmässään häiritsee minua.
-Välillä näyttää aivan kuten hänen toinen silmänsä olisi erinvärinen kuten Petterillä.
Nyökkäsin vain nopeasti ja vaihdoin aihetta.
Petter oli saanut tietää Liekkiklaanista joten minun oli surmattava hänet, muistelin päässäni.
Kirsikanmarja ei tuennyt tätä.
Nuolaisin Kirsikanmarjaa leikkisästi.
-Kenen pwnnut ovat?, kysyin.
-Mitkä?, Kirsikanmarja vastasi.
-Nuo mitä odotat koko klaani tietää.
-... Mustatähden
Piiitkästä aikaa tarina.
Uusi soturikissat kirja sai inspan tähän :) |
Vastaus:
Kastetassu on aika outo pentu O.o Mitäköhän pikkuinen salailee ?! Hyvä tarina =) Ja ihanaa, että Kirsikanmarja saa pentuja =DD <3
Saat 7 Kp.
- Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
03.12.2014 15:51 |
Lähde heikko kotikisu osa 2
Pieni pointti: Varjonliekki Mustatähti ja Ruosteturkki lähtevät yhdessä etsimään Kirsikkatuulta. Jäljet johtavat Kirsikkatuulen veljen Banskun luo.
Bansku kuitenkin löydetään kuoleena. Myös Kirsikkatuulen verta löytyy maasta. Mitä on tapahtunut.
Tuuli humisi.
Lumi sateessa kissa raahautui kotiväen luo.
Vaalean keltainen kissa odotti häntä innoissaan.
Yhtäkkiä kulkukissa joukko tulee he hyökkäävät .
Heidän vahvat ruumit repivät kummankin kissojen turkkeja rikki.
Kissan ovat häipymässä he raahavat toisen kissan kehoa mukana.
Vaalea kissa hyökkää vielä kerran auttaakseen.
Kulkukissa tappaa hänet.
Juoksin mäkeä pitkin.
Valkoinen ja oranssi kissa seurasivat minua.
Juoksin viuhakkaasti läpi. Jokiklaania.
Hajujälki alkoi hasita voimakkaammin ja uudet jäljet sekoittuivat siihen.
Verta!
In veren sotkeman ruumin.
Se oli vaalea mutta sitä oli vaikea nähdä.
Bansku.
Mitä oli tapahtunut?
Miksi tämä veri?
Missä Kirsikkatuuli oli.
Läähättäen Mustatähtija Ruosteturkki saapuivat.
Mustatähti kauhistui.
-Jos mitään on tapahtunut hänelle tapan kaikki jotka ovst edes koskeneet häneen!, mustatähti huusi.
Tiesin että Mustatähti rakasti Kirsikkatuulta.
Oli jo keskiyö.
Meidän pitäisi löytää nukkumapaikka.
Ja ruokaa.
Olimme keskellä kaksijalkalaa joten nukkumapaikat että ruuat oli vähissä.
Melkein joka ikisen oven eessä oli kaksijalka murkinaa kissoille mutta siltä ei tehnyt mieli syödä.
Lopulta nälkä voitti ja kaikki menimme syömään kuivia raksuja tai oksettavaa hyytelöä.
Viimeisten palojen nieleminen oli ollut yhtä tuskaa mutta nyt ei ollut enää nälkä.
Emme löytäneet nukkumapaikaksi muuta kuin syrjäisen kapean polun jossa oli peltikatto jotta saimme suojan lumelta.
Pissan pistävä haju oli kamala.
Pari kertaa yöllä heräsin valppaana kaksijalkojen huutoihin.
Aamulla kun aamu sarasti heräsin.
Maa oli valkea lumesta.
Herätin muut ja sanoin että olisi aika jatkaa matkaa.
Tiesin että olisi hyvä että söisimme vielä mutta ruokakupit oli täyttänyt kulkukissat.
Sitten näin että yhden kulkukissan turkki oli veressä.
Eikä hänellä ollut omia haavoja.
Hyppäsin sulaneen lumen kuralammikkoon ja revin pari palaa turkistani irti.
Menin verisen kulkukissan vierelle syömään.
-Mistä tuollaisen veren olet päällesi saannut?, kysyin.
-Heimoni kaikki naarast on kuollut. Löysimme naaraan joka ja veimme hänet. Hänen kaverisa hritti puollustaa ja tapoin hänet, kissa murahti.
Silloin Mustatähti ja Ruosteturkki hyökkäsivät kissan kimppuun.
Notkea kissa kuitenkin livahti pakoon.
Kissa pakeni ja vahingossa johdatti meidät hnen heimonsa luo
Vihaisina syöksyimme luolaan.
-Missä hän on!, Mustatähti huusi.
Kaikki tuijottivat kauhuissaan suurta kissaa.
Kulkukissa jota kovistelimme kertoi heimolla ketä tarkoitimme.
-hän karkasi tappaen Zeron!, joku pikku pentu vikisi.
Zero oli ilmeisesti heimon päällikkö.
Pentu suri asiaa.
Kaikki laskivat häntänsä alas.
Woned on nyt päällikö siis joku huusi.
Lähdimme vähin äänin pois.
Verivana kulki joelle.
Punainen mytty makasi maassa.
Huomasin että punaisuus oli tullut verestä.
Kissa huohotti syvään.
-Mustatähti?, hän kysyi.
Onnelisena hän rupesi nuolemaan kumppaniaan.
Kirsikkatuuli nuoli myös Mustatähteä.
Hän ei ollut kuollut.
2kk myöhemmin.
-Ja näin nimitän Kirsikkatassun Kirsikanmarjaksi.
iitä oli kaksi kuukautta kun olimme palanneet leiriin.
Kirsikanmarjasta oli tullut oppilas ja opetin hänet loppuun asti.
Tiesin että Kirsikanmarjan mahassa odottaisi toinenkin yllätys.
Olin nyt ukkospolulta löytyneen pennun mestari.
Pennun toinen silmä oli viilletty sokeaksi ja se muistutti minua jostain.
Kumpa muistaisin mistä.
Silti Kastetassu oli mukava naaras ja suunnitelmani eteni hyvää tahtia
|
Vastaus:
Tässä tarinassa oli jännitystä vaikka olikin hieman nopeasti kerrottu ^^ Huomasin myös hieman kirjoitusvirheitä. Kannattaa tarkistaa tarina ennen kuin lähetät sen ;)
Saat 10 Kp.
- Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
28.11.2014 15:31 |
Lähde Heikko kotikisu
Pieni pointti: Kirsikkatuuli jatkaa inttämistä ettei halua olla soturi. Mustatähti raivostuu ja pimeys laskee. Katumisen varaa on kaikilla.
Käärme vaati jäädä leiriin vahtiin. Hänen eljensä Jää aavisteli pahaa. Käärme oli kunnianhimoinen uskoton soturi. Jää taas kunnioitti Ruoskaa ja halusi voimaa reiluin keinoin. Jään valkoinen turkki oli kaunis kun vaalean harmaat raidat selässä kiiltävät. Käärme on taas ruskea ja mustat rumat raidat kruunaavat kokonaisuuden.
Kun joukko sotureita oli kadonnut Käärme tuli luokseni.
-Yllätävää että kaikista naaraista Ruoska valitsi sinut, Käärme sihisi.
-Olet kotikisu heikko pulska ja sinulla ei ole lihaksia, Käärme jatkoi.
Yritin lähteä mutta Käärme raapaisi minua varoitukseksi.
-Nuo pennut jota kannat voisivat kuolla tappaisin teidät kaikki nyt mutta jos mukana on naaras haluan sen!
-Ruoska palaa minä hetkenä hyvänsä ja tappaa sinut!, huusin.
-Ei palaa vaikka kolli selviäisi taistosta pieni partio minulle uskollisia kissoja lähti mukaan he hoitelevat hänet.
-Minusta tulee päällikkö!, Käärme hohotti.
Mahaani koski ja pennut potkivat.
Synnytys alkoi.
Olisin halunnut Ruoskan paikalle.
Voihkin syvään ja yritin varoittaa minua auttavia naaraita Käärmeesta silti Käärme vain sanoi että höyrin vain kivusta. Tajuni meni. Kun heräsin naaraat olivat luonani.
-Käärme yritti tunkea tänne kokoajan ja saada tietää pentujen sukupuolen mutta jätimme asian sinulle, sanoi kissamummo Miisha.
-Kiitos, sanoin.
-Onnea kuitenkin sait yhden pojan Ruoskan jälkeläisen!, Miisha huusi.
Nousin äkkiä pystyyn näin Käärmeen.
-Hyvä te voitte siis kaikki kuolla, Kolli tuhahti.
Nostin äkkiä esikoiseni ja pakenin pientä reittiä.
Kuulin käärmeen vihan huudon ja kuinka hän lähti perääni. Pakenin ja pakenin ja kuulin kuiskauksia minne minun pitäisi mennä.
Käärme oli kadonnut jäljettömiin.
Näin suon laidalla pienen ruskean pennun aivan kun omani.
Vaihdoin äkkiä pennut.
Käärme tuli.
Luulitko että pääsisitte karkuun?
Juoksin tuntemattoman pennun kanssa ukkospolulle.
Näin tien toisella puolella Cherryboumin.
Hän katsoi minua ihmeissään.
-Pidä huolta hänestä!, huusin.
Heitin pennun turvaan.
Näin Hirviön...
Kun heräsin näin ruumiini.
Käärme oli sen luona ja sähisi hirmuisesti.
Näin Ruoskan joka kutsui minua luokseen.
Vaikka halusin jäädä maahan seurasin häntä.
Siksi hylkäsin sinut Varjonliekki halusin pelastaa sinut. Rakastan sinua yhä ja aina niinkuin isäsi rakastaa sinua myös. Olemme ylpeitä sinusta.
Heräsin äkkiä.
En uskonut sitä.
Minä en ollut Ruoskan poika.
Olin Okakynnen poika.
Ei ei ei se ei voi olla totta.
Tunsin kyyneleet.
Lunta satoi maahan.
Nukuin Liekkiklaanin autiossa leirissä.
Nuolaisin naamaani ja nousin.
Pari kirpeää kyyneltä kirposi poskelleni.
Halusin kostaa Käärmeelle.
Halusin kostaa Käärmeelle emoni ja isäni kuoleman.
Nousin kuitenkin vain ylös ja juoksin leiriin.
Tervehdin Ruosteturkkia.
Päällikön pesästä kuului huutoa ja sähinää.
-Mitä tapahtuu?, kysyin Ruosteturkilta.
-En tiedä Kirsikkatuuli meni sinne tänä aamuna ja vain tuota on kuulunut koko aamun.
Marssin pesään huolissani Kirsikkatuulesta.
-Häiy heikko kotikisu!, Mustatähti huusi.
Kirsikkatuuli itkien juoksi pois leiristä.
-Mitä sinä sanoit!, Huusin nostaen karvat ylös.
-Minä olen päällikkö sinä et kyseenalaista minua Kirsikkatuuli teki niin ja saa vastata seurauksista!, Mustatähti huusi.
Sähisin kovaan ääneen ja lähdin etsimään Kirsikkatuulta.
Näin lumessa hänen jälkensä.
Ne johtivat Jokiklaanin reviirille.
Purolta jäljet katosivat.
Otin varmaan väärät jäljet kyselen illalla kun Kirsikkatuuli palaa häneltä lisää.
Juoksin pois Jokiklaanin reviiriltä.
Metsästin fasaanin joka oli eksynyt väärään metsään.
Palasin leiriin ja söin Ruosteturkin kanssa.
Yritin kuulustella kaikki tiedot häneltä mutta naaras ei juuri tiennyt mitään.
Pimeys oli jo laskeutunut ja Kirsikkatuuli ei ollut palannut.
Lumimyrsky nousi myös metsään.
Kaikki menivät suojaan.
Juoksin lumisateessa päällikön pesään.
-Mitä sinä haluat!, Mustatähti huusi.
-Kirsikkatuuli hän ei ole palannut!, huusin.
-Mitä?!, Mustatähti huusi.
-Mistä riitanne oli kyse?, kysyin.
-Kirsikkatuuli tahtoi olla oppilas ja kieltäydyin.
-Ja huusit että hän on vain Heikko Kotikisu jonka pitäisi häipyä? no nyt hän häipyi tuonne myrskyyn!, Huusin vihaisena ja huolissani.
osa 1 |
Vastaus:
Tuo alku oli kyllä mielenkiintoinen :D Aluksi olin hieman, että mitä, mutta siitä se sitten lähti =)
Toivottavasti Kirsikkatuulelle ei ole tapahtunut mitään pahaa.
Saat 10 Kp ^^
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekkii |
10.11.2014 20:51 |
Oikea soturi
Pieni Pointti: Kirsikkatuuli pyytää Mustatähdeltä että saisi olla vielä pari kuuta oppilaana. Kolli kuitenkin pysyy päätöksessään. Varjonliekki pettyy kun unet vain jatkuvat. Hän muistaa yhä että Mustatähti lupasi hänelle myös toisen oppilaan. Silti hän haluaisi vielä pari kuuta olla Kirsikkatassun mestari.
Joka päivä tulin enemmän varmemmaksi että odotin pentuja Ruoskalle.
En pitänyt ajatuksesta että Ruoska lähtisi valloittamaan metsää.
Vaikka tiesin kuinka hyvä hän oli minua pelotti ajatus Ruoskasta kuolleena.
Aina kun mainitsen asian hän vain tokaisee että jos hän kuolee ainakin joku jää mailmaan ottamaan paikan seuraavana Veriklaanin päällikönä.
Tiesin että tänään joukko Ruoskan parhaimpia kissoja ja Ruoska lähtisivät matkaan valloittamaan metsää.
Toivoin vain niin hartaasti että Ruoska palaisi.
Seuraavana päivänä hyvästelin Ruoskan.
Hänen oli palattava pentujen takia.
Hän ei saisi kuolla
Heräsin mutta en ollut peloissani unesta.
Asiasta oli alkanut tulla ikäänkuin tapa johon olin tottunut.
Kävelin jo oppilaiden pesään mutta Kirsikkatuuli ei ollut siellä olin unohtanut täysin asian.
Naaras oli soturi.
Olin nähnyt muiden paheksuvat katseet kun liian nuori soturi tuli sotureiden pesään.
-Minuaki etsit?, kuului takaa.
-Sinua olen pahoillani mutta olet liian nuori soturiksi ylipuhu Mustatähti, tokaisin heti.
-Hyvä on minä yritän mutta on parempi ettet ole täällä kun menen juttelemaan, Kirsikkatuuli sanoi.
Nyökkäsin ja kävelin tuoresaalis kasalle.
Siellä oli vain kaksi päivää vanha hiiren raato.
Riista pula ja Lehtikadon aika oli tulossa.
Lumi tulisi kohta maahan.
Näin kuinka Kirsikkatuuli livahti päällikön pesään.
Kävelin ulos meiristä toivoen että Liekkiklaanilla olisi ruokaa.
Kun tulin Liekkiklaaniin yllätyin kun näin mitä tapahtui.
-Mitä täällä tapahtuu Hiekkamarja?, kysyin varapäälliköltäni.
-No ensinnäkin tilalleni nimesin juoksijaksi siskoni Tomuliljan.
Kuten Liekkiklaani joka lehtikato tekee lähetin Tomuliljan etsimään luolan. Hän löysi täydellisen jonne pakenemme pakkasta. Otamme mukaan eläviä hiiriä ja kaneja jotka tekevät pentuja että selviämme Lehtikadosta.
Pieni kolo jossa on sisäänkäynti semme tukimme jääkalikalla ja kukaan ei pääse sisään tai ulos ennen kun kalikka sulaa eli kun pakkaset loppuu. Voit tulla mukaamme, Hiekkamarja selitti.
-En tiennytkään.
-Jos sinulla on nälkä tuolla on eilistä kettua jäljellä, Hiekkamarja kertoi.
Näin kuinka Usvaturkin pennut pomppivat ympäriinsä Sumupentu Harmaapentu ja Hämäräpentu kolme naarasta.
Ahmin loput ketusta.
Neljä kissaa vei ketun ruumiin.
-Mitä he tekevät? Kysyin.
-Aa he tyhjentävät ketun sisälmykset ja luut pois. Sitten he pesevät turkin ja vievät luolaan se lämmittää.
Kaksijalka touhua ajattelin.
Päätin palata takaisin.
Yhtäkkiä pentu nykäisi minua.
Pentu oli vasta kolme kuuta mutta hänen toinen silmänsä oltiin rasvittu sokeaksi.
-Anna minun tulla mukaasi, pentu pyysi.
Olin ensin kieltäytyä mutta pennusta voisi tulla uusi oppilaani Kirsikkatuulen jälkeen.
Nappasin pennun suuhuni ja jatkoin matkaa.
En usko että Unikonvarsi ilahtuu lisä ruokkitavasta.
Silti pentu on jo niin vanha ettei se tarvitse hirveästi maitoa vaan lihaa.
Uskon että joudun olemaan metsällä päivät pitkät.
Vihainen Kirsikkatuuli juoksee pois Mustatähden majasta.
Haluasin yhä olla hänen mestarinsa.
Ajatukset menivät aivan sekaisin.
Kaikki olivat niin omissa maailmoissa etteivät huomaneet pentua.
Vein pennun Unikonvarrelle.
Jouduin sopimaan että myös hän ja hänen kolme pentuansa saavat kolme kertaa päivässä oman eläimen.
En viitsinyt kääntää veistä haavassa enkä lähtenyt Kirsikkatuulen luo.
Parin päivän päästä Liekkiklaani lähti.
Illalla kun kaikki oli valmista autoin heitä tukkimaan aukon.
Menin leiriin ja vein kaikki viimeiset raadot Unikonvarrelle.
Nimesin uuden pennun Haukkapennuksi.
Nimen hän sai silmistään.
Toisesta sokeasta ja toisesta keltaisesta.
Harmaa otsa ja selkä olivat todella kauniit.
Loppu valkoinen osa vain korosti silmiä.
Olin lopen uupunut halusin vain mennä nukkumaan
Sori aika tylsä.
Väsymys iski :( |
Vastaus:
Noh ei tämä jännittävimpiä ollut, mutta ei tämä silti tylsäkään ;D Mielenkiintoisia tapoja tuolla Liekkiklaanilla.
Saat 9 Kp ^^
-Taivaankajo |
|
| Nimi: Varjonliekki |
09.11.2014 06:56 |
Nimittäjäiset osa 2
Pieni pointti: Mustatähti tekee vihaisena uuden liikkeen oltuaan kokouksessa. Varjonliekin unet vain jatkuvat ja hän menee parantajan puheille.
Kävelin illalla pimeässä järvelle juomaan.
Kaksi kiiluvaa silmää tuli esiin.
Harem ja Risha.
-Mitä haluatte, kysyin häntä heiluen.
-Nuo hampaat kaulapannasasi pennun jota odotat Ruoskan!, he huusivat.
-Minä en tai hampaat tuota, vaikersin ja pakenin.
Entiennyt odottavani pentuja tottakai tiesin että olimme hyvin läheiset Ruoskan kanssa mutta pentuja minä en odottanut.
Harem ja Risha tulivat lähemmäksi.
Yhtäkkiä tunsin kuinka heidän ilkeät kynnet raatelivat minua.
-Mitä täällä tapahtuu?, uusi ääni pimeässä kysyi.
Se oli Ruoto Ruoskan varapäällikkö ja paras ystävä.
-Me me vain leikimme, Risha sanoi.
-Vai leikitte, sanoi vihainen Ruoska Ruodon takaa.
-Säännöt ovat sääntöjä ja omia ei tapeta kuin täydenkuun aikaan pantakamppailussa ja te tiedätte sen itsekkin, Ruoska sanoi.
-Rangaistuksenne olkoon Luupesä!, Ruoska huusi.
Risha ja Harem kauhistuivat.
Seuraavana aamuna kaksi hyvin hyvin syvää kuoppaa oltiin kaivettu.
Risha tungettiin toiseen Harem toiseen.
Kummankin päälle tiputettiin suuret kalaverkot.
-Tulkaa!, Ruoska huusi.
Rotat juoksivat kuoppiin.
Naaraat kiljuivat kuolemaansa saakka.
Olisin jalunnut tehdä jotain.
Yhtäkkiä kaksi kissaa ilmestyivät.
-Järkäle kuinka uskallat tulla tänne!, Ruoska huusi.
Heräsin järkyttyneenä.
Järkäle oli ollut unessani.
Muistan kun eilen olimme palanneet illalla Mustatähti oli vihainen koska emme olleet ilmoittaneet lähdöstä.
Tänään olisi Kirsikkatassun ensimmäinen kokoontuminen vaikka hän oli vuoden vahna eikä enää montaa kuukqutta kun hänet nimitettäisiin tämä olisi hänen ensimmäinen kokous.
Koska koko päivä oli vapaa päätin mennä parantajan puheille.
Pikkupilvi oli jo vanha joten hän varmana tietäisi jotain asiasta.
Pikkupilven oppilas Taivaankajo oli vasta nuori kolli olimme noin saman ikäisiä joten hän ei tietäisi asiasta mitään.
Järkäle oli vanha ja kärttyinen kolli joten hän ei kertoisi mitään.
Astelin pesään jossa Taivaankajo tuli vastaan.
-Mitäs hqlua?, hän kysyi reippaasti.
-Haluaisin tavata Pikkupilvien.
-Hän on keräämässä laventelia Yksitähden luvalla Tuuliklaanin reviirillä minä voin auttaa, Taivaankajo sanoi.
-No minä olen nähnyt näitä unia kissasta nimeltä Hazel hymn niin Hazelnut oli koko nimi, sanoin.
Taivaankajon silmät katsoivat minua säikähtäneenä.
Hän perääntyi.
-Etkö tiedä tarinaa?, hän kysyi.
-En vastasin.
Kerran kauan kauan sitten kun elimme vanhassa metsässsä Varjoklaanin entinen päällikkö yritti valloittaa metsän Veriklaanin avulla.
Veriklaanin kissat ovat mailman julmimpia ja raaimpia.
Heidän johtajansa Ruoska tappoi lopulta Tiikeritähden vieden kaikki yhdeksän elämää kerralla.
Tulitähti tappoi myöhemmin Ruoskan mutta on olemassa huhu.
-Mikä?, kysyin.
-Että Hazelnut niminen naaras olisi ollut Ruoskan kumppani. Hän odotti Ruoskan pentuja mutta hän joutui pakenemaan Veriklaanista Veriklaanin uuden päällikön Käärmeen takia.
Hän sai pennun ja huhutaan että tämä pentu tuhoaisi koko metsän!, Taivaankajo huusi.
-Älä kuitenkaan huoli pienenä pentuna etsin peloissani tämän kissan käsiini vein hänet kauas pois täältä kotikisuksi, Taivaankajo tunnusti.
Nyökkäsin ja peräännyin pesästä.
Lähdin tuoresaalis kasalle.
Otin Naakan ja menin Ruosteturkin luo.
-Mitä sinä tiedät Hazelnutista?, kysyin häneltä.
-Hmmph en varmaan saisi kertoa mutta tiedän yhden tärkeän asian, Ruosteturkki sanoi.
-No?, kysyin.
-Mustatähti oli rakastunut häneen silti lohduton Hazelnut välitti vain kuolleesta rakkastaan.
Mustatähti yritti auttaa Hazelnuttia mutta kun hänen pentunsa olivat turvassa Hazelnut juoksi hirviön alle.
Mutta kun hirviö oli kadonnut ruumista ei koskaan löydetty.
Silti kaikki epäilevät että Mustatähti hautasi hänet sinne minne hänen siskonsakin oli haudattu toivoen että hän vielä joskus pääsisi Tähtiklaaniin viettämään hänen kanssaan elämää.
Silmäni suurenivat.
-Mitä? Entä Kirsikkatassu?, kysyin.
-Varjonliekki tämä tapahtui ennen sinun saati sitten Kirsikkatassun syntymää eikä Hazelnutilla ollut sellaisia tunteita Mustatähteä kohtaan.
Söin Naakan loppuun ja päätin käydä vaihtamassa sammaleeni ennen lumen tuloa.
Kylmä viime ja tummat pilvet uhkasivat että kohta tulisi kovaa vauhtia isoja lumipalloja maahan.
Nappasin äkkiä Lehväsammalta niin paljon kuin sain ja lähdin.
Jaoin sammaleen Kirsikkatassulle Järkäleelle ja Ruosteturkille myös muille ei riittänyt.
Kirsikkatassu juoksi vielä Mustatähdelle Keltaturkkille ja Unikonvarrelle kuin tämän pennuillle hakemassa sulkasammalta.
Setrisydän ja Tammiturkki olivat jo hakeneet itselleen sammalta.
Lähtisin kokouksen jälkeen käymään Liekkiklaanissa.
Hiippailimme yössä puunrunko pitkin saarelle.
Tulitähti oli Myrskyklaanin kanssa jo paikalla.
Tulitähti ja Mustatähti juttelivat.
Yhtäkkiä vihainen Mustatähti käskee kaikkia palaamaan.
Tulitähti on hännästynyt.
Sanoiko hän jotain väärin.
Hetken päästä viimeinenkin Varjoklaanin kissa katoaa.
Leirissä Mustatähti hyppäsi kivelle.
Hän nimitti Kirsikkatassun Kirsikkatuuleksi.
-Mitä tämä on olen liian nuori soturiksi pentu sanoi.
-Minä varoitin Varjonliekkiä mutta hän ei kuunnellut vaan vei sinut Tulitähdelle nyt hän saa kärsiä seuraukset.
-Mutta hän vain auttoi nyt ymmärän syyn, Kirsikkatuuli kinasi.
-Vihainen Mustatähti katosi pesäänsä.
|
Vastaus:
Hui kauhistus tuota alkua O.o Mahtava tarina taas <3
Mitäköhän Tulitähti sanoi Mustatähdelle ja mitä silloin Myrskyklaanin reviirillä tapahtui... hmmmm.....Toivottavasti saamme pian tietää =D
Saat 12 Kp.
Ps. Menppä jossain vaiheessa vilkaisemaan kilpailu osiota. Teen uuden ^^ |
|
|
|
