1 

Pentu vinkaisi pelästyneenä kun tuo tunsi terävät hampaat niskassaan. Kului muutama sekuntti ja sitten pentu tömähti takaisin maahan, mutta tällä kertaa pentu ei tuntenut pehmeää sammalta ja emon lämpöisää vatsaa. Pentu alkoi kitistä säälittävästi. Sitten pentu nostettiin taas maasta ja vietiin jonnekkin kylmään ja meluisaan paikkaan.
"Varjonliekki mitä sinä teet!?" kuului kummastunut ääni, jota pentu ei osannut yhdistää kehenkään.
"Mitä se sinulle kuuluu!?" toinen tuntematon ääni murisi.
"Et kai aijo hylätä pentuasi metsään!!?" ääni kysyi kauhistuneena ja jotenkin tietäväisenä. Toinen ei vastannut mitään. Pentu tunsi kuinka, joku alkoi haistella tuota.
"Tuo Helopentu takaisin pentutarhaan. Minulla on tarpeeksi maitoa, jotta pentusi ei näe nälkää." lempeä ääni sanoi maanittelevasti. Kului hetki, jonka aikana pentu riippui hervottomana jonkun hampaissa ja tärisi vilusta. Sitten lähdettiin taas liikkeelle ja hetken päästä pentu pääsi lämpimälle ja pehmeälle sammalpedille. Nyt pentu haistoi myös maidon tuoksun. Helopentu alkoi ryömiä kohti maidon tuoksua ja pian pikkuinen naaras imi lämmintä maitoa mahansa täydeltä.

VIIKKOJA MYÖHEMMIN

"Muraatinlehti saanko mennä ulos ?" pieni naaras kysyi. Helopennulla oli tylsää pentutarhassa, jossa ei tapahtunut koskaan mitään jännittävää. Pentu tapitti enkeli ilme kasvoillaan Muraatinlehteä. Naaras ei ollut koskaan pitänyt tuota kilttiä naarasta sen enempää emonaan kuin tätinäkään. Vaikka Muraatinlehti hoiti Helopentua kuin omaansa pentu tiesi, että naaras ei ollut hänen emonsa vaikka Muraatinlehti ei sitä myöntänyt. Helopentu ei ollut koskaan kertonut merkillisistä unista jossa kaunis vaalean ruskea/ oranssi naaras oli hymyilyt hänelle ja yrittänyt sanoa hänelle, jotain.
"Hyvä on kulta, mutta minä tulen mukaasi ja et lähde pentutarhan edustalta mihinkään. Onko selvä!?" Muraatinlehti kysyi. Helopentu meinasi alkaa valittaa, että muutkin pennut saivat leikkiä ilman emon läsnäoloa, mutta sitten pentu tajusi, että jos hän nyt marisis hän ei pääsisi ollenkaan ulos. Helopentu nyökkäsi huulet lujasti yhdessä ja koitti olla valittamatta. Muraatinlehti nousi sammalpediltään vaivalloisesti ison mahansa kanssa. Helopentu hyppeli iloisesti Muratinlehden edellä ulos pentutarhasta. Kun kaksikko oli päässyt ulos Muraatinlehti lysähti pentutarhan edustalle ja alkoi nuolla isoa vatsaansa auringon paisteessa. Hiirenkorvan aika oli alkanut ja linnut visersivät kirkkaalla taivaalla. Helopentu katseli ihmeissään ympärilleen ja alkoi pomppia ympäriinsä.
"Hei Helotassu tule leikkimään kanssamme!" Marjatassu huusi hieman kauempaa pienen kallion päältä. Hopeapentu ja Surupentu olivat myös tuon mukana. Marjatassu oli tunnettu siitä, että hän piti pentujen kanssa leikkimisestä. Helopentu katsahti Muraatinlehteä ja tuo nyökkäsi väsyneen näköisenä. Helopentu kiljaisi riemusta ja juoksi kolmikon luokse.
"Mitä te leikitte!?" Helotassu kysyi.
"Me leikimme kallion valloitusta!" Hopeatassu selitti ystävällisesti Helotassulle. Helotassu nyökkäsi innostuneena.
"Selvä. Yrittäkääpä saada minut täältä alas!" Surupentu naukaisi naurahtaen ja pomppasi kalliolle. Marjatassu tuli alas.
"Se käy helposti!" Helopentu maukui ilkikurisesti. Surupentu katsoi naarasta ihmetellen. Helopentu naurahti ja alkoi kavuta ylös kohti Surupentua. Kun Helopentu oli melkein kallion päällä Surupentu alkoi huitoa tassun kanssa ja sähistä uhkaavasti. Helopentu kuitenkin vain painoi päänsä alas ja hivutti takajalkansa kohti Surupentua. Surupentu ei ehtinyt ymmärtämään mitään kun tuo yhtäkkiä kaatui selälleen maahan. Helopentu nousi seisomaan kallion päällä.
"Minähän sanoin!" naaras sanoi hymyillen. Surupentu yskäisi kerran ja nousi seisomaan. Surupentu katsoi Helotassua merkitsevästi ja virnisti. Marjatassu naurahti.
"Tuleppa sieltä alas pullistelija ja otetaan kunnolla mittaa toisistamme!" Surupentu huusi silmät kiiluen. Helopentu meni vaanimis asentoon ja hyppäsi alas kalliolta. Surupentu osasi kuitenkin odottaa ja otti kopin. Kaksikko kaatui maahan. Helopentu katsoi suoraan Surupennun silmiin.
"Sinulla on kauniit silmät!" Surupentu sanoi yhtäkkiä. Helopentu punastui ja nousi kollin päältä.
"Kiitos!" Helopentu kuiskasi ujosti. Surupentu virnisti leveästi ja lähti pentutarhalle.